Sivut

perjantai 31. toukokuuta 2019

Menoa ja meininkiä (+ mörkötarkastus)

Pennuilla alkaa vauhti kasvaa ja taidot lisääntyä. On syöty kiinteää ruokaa, käyty hiekkalaatikolla ensin leikkimässä ja syömässä hiekkaa (...) ja myöhemmin ihan oikeilla asioillakin. Keittiössä juostaan ympäriinsä ja tietenkin painitaan. Riistalla on sekä enemmän massaa että hieman rajummat otteet, joten sininen ei aina ihan kaikista muuveista innostu, mutta riistakin saa kyllä osansa selätyksistä.


Myös Aura-täti on tietenkin ollut leikeissä mukana.

Aura-tädin häntä on tooosiii hauska lelu.

Tädille myös vähän uhiteltiin, mutta se ei tehnyt kovin suurta vaikutusta.

Riistan mielestä tiskikoneen alusta on hieman epäilyttävä ja siellä saattaa asua mörkö.

"Varovasti hiivin katsomaan, onko muuallakin mörköjä..."

"Kurkkaan täältä piilosta."

"Täällä ei ainakaan ole, katsotaan vaikka yhdessä."

"Eikö vaamasti ole mörköjä?"

"Ei ollut, nyt voi nukkua rauhassa!"

torstai 23. toukokuuta 2019

Meillä on nimet!

Vastoin tapojani sain rekattua pennut ihan hyvissä ajoin Omakissassa. Eipä se toki montaa klikkausta vaadi, sähköinen asiointi on helppoa! Kissaliiton puolella oltiin vielä nopeampia ja pennut näkyivät Omakissassa jo seuraavana päivänä!

Saanko esitellä: Foxkiss Falco alopex...
(joka näyttää mielestämme hieman Tähtien Sodan Yodalta, tosin Yoda tuskin puree ihmisten sormia?)

...ja Foxkiss Felis nigripes.

Kumpaakin kiinnostaa poseeraaminen "ihan kympillä", kuten näkyy... Falco alopex on isotuulihaukan tieteellinen nimi. Laji oli aiemmin suomenkieliseltä nimeltään kettutuulihaukka, ja nimen "alopex" tarkoittaakin kettua. Felis nigripes puolestaan on mustajalkakissa.

Periaatteessa poikien kutsumanimet ovat Falco ja Felis, mutta käytännössä ne kulkevat täällä ainakin toistaiseksi nimillä Sininen ja Riista.

Silmu suostui pienen neuvottelun jälkeen siihen, että koko pentupesä siirtyy keittiöön, joka on helpommin rajattava alue kuin olohuone. Oviaukoissa on pentujen liikkumisen estävät levyt, mutta keittiössä ne saavat liikkua vapaasti. Tai siis niin vapaasti kuin emo ja hoitotäti antavat. 😁

 

Seikkaillessa tulee tietenkin nälkä.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Hoitotäti Aura

Aura on pättänyt osallistua pentujen hoitoon. Sehän on toki kivaa ja yhteishuoltajuus näyttää kieltämättä erittäin söpöltä, mutta hoitaminen tuppaa olemaan välillä pikkasen turhankin innokasta. Pentuja ei esim. tarvitse ihan koko ajan pestä, eivät ne nyt niin likaisia voi koko ajan olla. Tämä on sekä minun että pentujen yhteinen mielipide, pentujen mielestä pesemistä on ollut ihan tarpeeksi jo emon taholtakin. 😁

Aura saa olla pentujen kanssa niin kauan, kun se on Silmulle ok. Jos Silmu alkaa näyttää kyllästymisen merkkejä, kehotan Auraa siirtymään muualle. Aurahan on jo leikattu, joten innokas hoitokäyttäytyminen on siinä mielessä vähän erikoista, tosin leikkauksesta on vasta muutama viikkoa. Aura hoiti myös Tiitin pentuja yhdessä Tiitin kanssa, joten sen puolesta hoitointo ei yllätä. Silmu onneksi suostui joku aika sitten muuttamaan ahtaasta pesäluolasta Sturdiin, joten tilaa riittää paitsi jo liikkumista opetteleville pennuille, myös hoitotädeille.

Alla video yhteishuoltajuudesta, toivottavasti näkyy.

Pennuilla on jo silmät auki, tosin en ole varma kuinka paljon ne mitään näkevät. Sininen on osoittanut myös jo esiriiviöinnin merkkejä mm. puremalla veljeä korvasta ja minua sormesta. Pennut myös venyttelevät ja haukottelevat paljon, mikä on megasöpöä.


perjantai 3. toukokuuta 2019

Pennut

Pennut syntyivät viime viikolla pitkän (tai ainakin pitkältä tuntuvan) odottelun jälkeen. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan putkeen, sillä kaksi pentua syntyi kuolleena. Koska tiineysvuorokausia alkoi olla takana jo aika monta, kävimme aiemmin päivällä eläinlääkärissä tarkistassa, ettei ole mitään synnytysestettä, kuten väärässä asennossa olevaa pentua. Ultraäänitutkimuksessa selvisi, että pennuilla oli kaikki hyvin ja ensimmäinen pentu oli tulossa vielä aika kaukana, mutta nätisti pää edellä.

Myöhemmin illalla synnytys viimein käynnistyi kunnolla. Ensimmäisten pentujen maailmaantulo kesti sen verran kauan, että ne eivät tosiaan valitettavasti selvinneet. Loput kaksi sen sijaan syntyivät elävinä ja pirteinä. Menetettyjä pentuja on tietysti hirveä surku, mutta olemme hyvin onnellisia näistä kahdesta.


Pennut ovat molemmat poikia, riista ja sininen. Riista sai syömisen juonesta kiinni heti ja sininen vähän jälkijunassa, joten riista on toistaiseksi huomattavasti isompi. Sininen ehtii kiriä eron myöhemmin kiinni ja mennä vaikka ohikin. Silmu on oikein huolehtiva emo.


Aura-täti ihmettelee pentuja