Sivut

tiistai 12. toukokuuta 2020

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Ulkoilukausi on alkanut todenteolla. Silmu ja Saana haluaisivat ensimmäiseksi aamulla tarkastamaan tilukset (Saana syömään heinää ja Silmu vaanimaan lintuja), kun taas henkilökunnan mielestä ensin pitää saada tietokone päälle ja kahvia koneeseen (siis ihmiseen, ei tietokoneeseen mielellään....). Henkilökunta saakin ihan itse valita, haluaako juoda kahvinsa tietokoneen ääressä rauhassa vai ulospääsyä kärttäville kissoille "ei vielä!" hokien.

Monena aamuna ulkoiluseurana ovat olleet kaksi pientä oravaa, jotka ovat tietenkin aivan huippujänniä kissojen mielestä. Sekä kissojen että kuvaajan harmiksi pikkuoravat ovat fiksuja ja kiipeävät ylös puuhun liian lähelle mennessä.

"Kohde havaittu!"

Myös pikkulinnut ovat varovaisia ja lähtevät herkästi lentoon.

Sen sijaan sepelkyyhkyt päästävät sekä minut että kissat todella lähelle ennen lentoon pyrähtämistä. Lievätkö niin varmoja pakoon pääsystään vai tyhmänrohkeita? Ihmisistä ne eivät välitä juuri mitään, kissoja väistävät vasta kun/jos kissa syöskyy kohti. Usein ne laskeutuvat takaisin maahan aika lähelle, joten eivät ilmeisesti suuremmin stressaannu. Hyvä niin.

No nyt on jännää!
 
"Höh se lähti taas lentoon."