Päiväunilla

Selja, Beisa ja Paju

Selja

Beisa ja Paju

Uusia elämyksiä

Pennut alkavat pikkuhiljaa totutella kiinteään ruokaan. Varsinaiseksi syömiseksi sitä ei voi vielä kutsua, mutta maisteluksi nyt ainakin. Kaikki ovat kokeilleet jauhelihamössön nuolemista sormenpäästä ja Paju ja Selja ovat syöneet sitä ihan lautaseltakin. (Videotodiste: Paju lipittää kermaviiliä. Suurin osa tosin menee ns. parempiin suihin...) Hiekkalaatikolla on käyty pyörimässä ja ihmettelemässä, mutta toistaiseksi ilman sen kummempaa tulosta.

Pennut ovat alkaneet myös nukkua enemmän pesän ulkopuolella, kukin omassa lempipaikassaan. Paju käpertyy pesätalon ulkopuolelle seinän viereen, usein Seljan kanssa. Pihdalla on oma luolakattipesä, josta on hyvä myös vaania muita ja tehdä hurjia hyökkäyksiä.

Selja ja Paju

Pihta Beisan kainalossa

Petojen sukua

Lelut alkavat pikkuhiljaa kiinnostaa pentuja. Varsinkin Pajua ja Seljaa. Etenkin Selja on kanniskellut mm. joutsenen sulkaa äärimmäisen tärkeän näköisenä.

Tässä saa kyytiä virkattu hiiri:

Pennut ovat myös saaneet hampaita ja käyttävät niitä kaikkeen mahdolliseen -etenkin ihmisten maisteluun... Hampaat ovat kyllä hyvin pienet, mutta myös hyvin terävät. Ihmiset sopivat myös mainioisti kiipeilytelineiksi. Suurin osa pentujen ajasta menee kuitenkin edelleen syömiseen ja nukkumiseen.

Tutkimusretkillä

Pennut ovat nyt kolmeviikkoisia ja alkavat tutkia ympäristöään enenevässä määrin. Tämä ei oikein ole Beisa-emon mieleen. Beisan mielestä pentujen olisi turvallisinta pysyä pesässä, tai ainakin kaikkien olisi oltava yhdessä paikassa, sinne sun tänne möngertelyn sijaan. Kohta senkin on tunnustettava tosiasiat: pian niitä ei pitele enää mikään. ;)

Tässä sitä mennään...

Kamerani ei meinaa pysyä pentujen perässä, mutta onneksi pokkarissa on videokuvausmahdollisuus. En ole vieläkään tottunut siihen, että siinä on myös ääni mukana, joten videoissa on vakiona mukana jotain kummallisia taustaääniä. Ensimmäisessä videossa  Selja seikkailee pitkin keittiötä ja Beisa yrittää epätoivoisesti saada sen kääntymään takaisin. Toisessa pätkässä Pihta istuu pesän nurkassa, Selja kiipeilee pitkin seiniä ja Paju kulkee omia polkujaan. Myöhemmin Paju tulee takaisin pesään ja alkaa painia Pihdan kanssa, Seljan puuhaillessa omiaan.

Maailmaa tutkiessa saattaa kuitenkin yhtäkkiä väsy yllättää, ja silloin paras paikka on oma pesälaatikko ja emon turvallinen kainalo.

Selja uuvahti

Nälkäkin tuli

Kissanristiäiset

Koska pennut ovat jo 2-viikkoisia, on niiden aika saada kunnon kutsumanimet. Tähän asti ne ovat menneet nimillä Tyttö, Poika ja Pylly-Poika. Kaksi ensimmäistä lienevät itsestäänselviä, mutta kolmas vaatinee ehkä hieman valottamista. Erottaakseni pojat toisistaan leikkasin toiselta hieman karvaa takaliston päältä, joten siitä tuli luonnollisesti Pylly-Poika. Jotta poikaparka ei joutuisi myöhemmällä iällä kiusatuksi hassun vauvanimensä takia, en paljasta kumpi pojista se oli. ;)

Ystäväni Pälvi kävi kylässä kameran kanssa, joten kuvat ovat siitä johtuen reilusti normaalitason yläpuolella. May I present:

Paju (poika), kuvassa vasemmalla. (Taka-alalla pällistelee Selja.)

Pihta, poika.

Selja, tyttö.

Beisa mielipiteen kuvaamisen tarpeellisuudesta voinee lukea sen ilmeestä:

"Vielä askelkin lähemmäs, niin olet vainaa..."

Riina-isotäti uskaltautui jo näin lähelle pentuja:

Kuvasin pennuista 2-viikkoissynttärivideonkin. Varsinaista äksöniä, sisältää mm. hattivattimaista huojuntaa, järkyttyneen isotädin ja kuvaamiseen epäluuloisesti suhtautuvan emokissan. Video löytyy täältä.