Reipasta (?!?) ulkoilua

Aurinko paistaa ja tarhassa on kaunis lumipeite, joten on tietenkin aika lahjoa kissat tarhaan namiheittelyn varjolla valokuvattaviksi. Kissojen mielestä moinen "aktivointi" (lue: "kidutus") voitaisiin jättää kokonaan väliin, tai ainakin siinä pitäisi olla joku lämpötilan alaraja. Niin kuin vaikka +20 tai jotain sinne päin. Tänään mittari näytti rapsakkaa -15 astetta, joten osanotto aktivointisessioon ei ollut kovin innostunutta.

Paheksun moista toimintaa erittäin syvästi. (Aura)

Miten täältä pääsee pois, kun tota valkosta kylmää juttua on joka puolella? (Tiiti)

Silmun kanssa käytiin myös valjastelemassa, tosin se oli aika lyhyt reissu. :D

Nyt ÄKKIÄ sisään, tassut jäätyy!

PISTÄ SE KAMERA POIS JA AVAA OVI!

Lisää lumikuvia (kun niitä vielä saa)

Sääennustus näyttää lumipeitteen pysymisen kannalta vähän heikolta, joten päätin hyödyntää vielä lumitaustaa kuvaamiseen. Pakkasta oli sen verran paljon (yli 10), että kissat piti lahjoa ulos nameilla ja kuvat napsia melkoisen vikkelään, sillä kaikilla oli kiire sisälle. :D

Lumi maistuu pahalta. (Aura)

Nami löytyi!

Tiitin namit piti heitellä kuiviin paikkoihin, lumesta se ei kertakaikkiaan suostunut niitä poimimaan. Ahneudellakin on siis rajansa!

Ja taas tassuja paleli! (Beisa)

Puskanami

En tiedä, mitä mahdollisesti kuvittelitte perjantaisen "puskanami" -postauksen sisältävän, mutta tämä on ihan tylsästi virikevinkki kissoille. :D Virikkeen nimi on siis puskanami. Nerokas ja kekseliäs nimi tulee siitä, että siinä heitellään nameja puskaan (Doh!), tässä tapauksessa kissatarhaan, ja annetaan kissojen "saalistaa" namit. Toteutukseen tarvitaan 1) puska, 2) nameja ja 3) kissa. Sisätiloissa namit voi heitellä pitkin lattioita, joskin siinä namien löytämisen vaikeusaste on luonnollisesti alempi.

Tässä mitään pekkapuskaa tarvita, mä voin syödä namit ihan tälleen vaan.

Beisa ja Saana jaksavat etsiä nameja vaikka maailman tappiin asti.

Siis miten niin namit muka LOPPU???

Voisko niitä heitellä tänne terassille mieluummin, kiitos...

Pari videota namijahdista. Normaalisti jahti on huomattavasti vauhdikkaampaa, mutta namien heittelytahti "hieman" kärsi siitä, että kuvasin samaan aikaan. Toinen käsipari olisi ollut tarpeen! Ekassa videossa ollaan siis heittelyvaiheessa ja jälkimmäisessä etsitään nameja maapohjasta. Beisa ja Saana (joille tämä on ensisijaisesti suunnattu) jaksavat etsiä nameja yllättävän pitkään. Aura ei välitä herkkutikun pätkistä, mutta häslää mukana silti. :D Heittelen sille yleensä näkösälle muutaman oman namin. Tiiti ja Riina eivät oikein ymmärrä namien etsimisen päälle, joten ne saavat osuutensa terassille.

Namikaappi

Kissankujeita -blogista haastettiin kissabloggaajat esittelemään kissanherkkukätkönsä. Meillä namit ovat keittiön kaapissa kera kissojen mielestä vähemmän kivojen asioiden, kuten vitamiinitablettien ja matolääkkeiden. Jotenkin mystisesti kissat tuntuvat aina tietävän, kummassa tarkoituksessa kaapin avaan. Nameja sieltä toki useammin otetaan.

Avattuna kaappi näyttää tältä. En jaksanut järjestellä kaappia, joten ovelasti laitoin eteen sotkun peitoksi muutaman namipussin ja purtelon. :D

Eniten meillä menee Thriven ja Cosman kuivattuja lihanameja. Varsinkin Aura on niihin hulluna. Aura tykkää myös kuivatuista kuoreista, joista taas kukaan muu ei oikein innostu. Auraa lukuunottamatta taas muut kissat pitävät kovasti myös Catessyn herkkutikuista. Vitamiinitahna maistuu aika lailla kaikille, Riina tosin ei siitä hirveän innoissaan ole.

Tämä on lavastettu tilanne, näin ei meillä TODELLAKAAN saa tehdä! :D Itse asiassa keittiötasot ovat kokonaan kissoilta kiellettyä aluetta. Tosin aina joku (= Beisa) siellä välillä seikkailee, ruuan murusten toivossa.

Nää on MUN nameja!

Pari videota

Kalahan ei varsinaisesti ole mitään kissanruokaa, mutta Beisa ei selvästikään tätä tiedä, koska ei ole yhtään kissanruokintakirjaa lukenut. Beisan ehdoton suosikkiruoka on paistettu hauki. Koska se sattuu asumaan kalastajan perheessä, aika ajoin se tuota herkkuaan saakin. Alla Beisa ja Saana "hienovaraisesti vihjailevat", että haukea voisi myös paistaa ja tarjoilla hieman rivakammalla tahdilla.

Riina nautiskelee sängyn kulmalla olevasta aamun ensimmäisestä aurinkoläikästä.

Tiiti ja Aura eivät arvosta, kun nukkumista törkeästi häiritään kameran kanssa.

Ääninäytteitä

Somalikissan rotukuvauksessa kerrotaan äänenkäytöstä seuraavaa: "Somaleilla on tavallisesti pehmeä ja hiljainen ääni, ja niiden äänenkäyttö on kohtuullista. Ne juttelevat usein omistajilleen kujertavalla äänellä ja ovat kovaäänisiä vain kiihtyessään." Meillä on neljä hyvin pieniäänistä somppua, ja sitten se säännön vahvistava poikkeus eli Riina, joka ei selvästikään ole rotukuvausta lukenut. Riinalla on nimittäin melkoisen kova ääni, eikä se myöskään epäröi sitä käyttää.

Kissahan ei tietenkään käskien nau'u, joten piti käyttää hieman teknisiä apuvälineitä ääninäytteiden saamiseen. Riina kohdalla toimii sen lempilaite eli fööni. Tarkoitus oli kuvata myös itse föönausta, mutta kameranpahuksesta loppui akku ennen aikojaan. Tässä nyt kuitenkin pieni ääninäyte sieltä Riinan repertuaarin hiljaisemmasta päästä:

Riinaa lukuunottamatta muut ovat todellakin rotukuvauksen mukaisia äänenkäytöltään. Alla Aura ja Saana kerjäämässä nameja:

Loppuun vielä Aura-video, jonka pointti on vain ja ainoastaan se, että Aura on tosi söpö. ;) Sen myötä toivotamme kaikille myös hyvää ystävänpäivää! :)

Namitahnan voimalla

Pidempiaikainen haaveeni on saada ryhmäkuva kissoista. Mielellään sellainen, jossa olisi vierekkäin nätisti Saana, Beisa ja Aura - kolme sukupolvea, kolme väriä. Ihminen se on siitä kummallinen otus, että vaikka etukäteen tietää jonkun asian mahdottomaksi, sitä on kuitenkin pakko silti kokeilla...

Ei kun tuumasta toimeen, ja namitahnatuubi tanassa taisteluun!

Öh joo, ei kivoja nämä sisäkuvat...

Ulkona on parempi valo ja muutenkin helpompaa, eikö? (Mainittakoon, että tässä vaiheessa olin luopunut "nätisi vierekkäin" -haaveesta ja päätin, että sekin olisi hyvä, jos ylipäätään saisin useamman kissan samaan kuvaan. Sekin osoittautui hyvin hankalaksi.)

Yksittäinhän näitä saa kuvattua ihan suht helposti.

Kaksi on jo vähän työläämpää...

Hoo, kolme! 

Saana, Beisa, Aura
(Kedolla laiduntaminen on näköjään somalilaumalle tyypillistä käyttäytymistä.)

Saana, Beisa, Tiiti

 Aura, Saana, Beisa

Neljä!! 

(Joo, yksikään ei katso kameraan, mutta who cares...)

Valokuvamallit tuntuivat olevan hyvin perillä siitä, että poseeraamisesta kuuluu saada kunnon palkkio, ja sen perään myös kyseltiin aktiivisesti.

NAMITAHNAAAAA!!!!

Nii oliko sitä namitahnaa, hä?

Lopuksi piti suorittaa naamapesu

(Yritin välissä kuvata myös lankoja neuleprojektiin, mutta siitä nyt ei tullut sitten niin yhtään mitään..)

Siis miten niin namitahna muka loppui??

Zooplussan paketti

Kissojen mielestä on aina ihan huippua, kun Zooplussan paketti saapuu. Paketin sisältä pitää tietysti asianmukaisesti tarkastaa, että varmasti kaikki tilatut tuotteet ovat tulleet perille asti.

Onkohan täällä kananameja?

Kananameja? Mullekin kananameja!

Niitä on täällä ihan pohjalla...

Juustotahna oli näin hyvää... (kolmen sukupolven idiootti-ilmeet)

Kissoilla on myös uusi (mun mielestä) hieno ruokailualusta, joka tosin ei tullut Zooplussalta, vaan on Neiti Pimpula f:n tuotantoa.

Tässä vielä Aurasta suht onnistunut posekuva, korvaukseksi idiootti-ilmeen julkisesta esittelystä.

Viilennystä

Laitoin kissoille tarhaan ison vesiastian ja astiaan kellumaan ison jääkuution. Nuoriso-osasto kävikin sitä ihmettelemässä ja sörkkimässä. Tiedä sitten viilensikö se kissoja yhtään, mutta olipahan ainakin jotain uutta tekemistä hetken aikaa.

Seuraavaksi laitoin astiaan kalanpaloja. Ne kiinnostivat enemmän, mutta osoittautuivat hankaliksi pyydystettäviksi. Kuvittelin niiden kelluvan näppärästi veden pinnalla, mutta ne sukelsivatkin suoraan pohjaan.

Kalaa siellä on, mutta miten sen saisi sieltä pois?

Pitäkää tunkkinne!

Kissojen oma paras viilennysniksi on pysytellä varjossa, mielellään jonkun pensaan alla. Ja tietenkin pitää välttää turhaa rehkimistä!

 Kissalämpömittari näyttää hellelukemia

Tiiti

Aura

Toki pieni painiottelu kuuluu asiaan lämpötilasta riippumatta

Kylvin alkukesästä aitokissanminttua ruukkuun. Se on kasvanut ilmojen lämmettyä hyvin, mutta nyt kasvustossa ammottaa hirmuisia aukkoja. Joku tuholainen sitä selvästi syö. Lienee joku karvamato...