Talviulkoilua

Lumettoman alkutalven jälkeen tänne on näköjään tänään satanut koko vuoden lumimäärä kerralla. Kissoistakin saa toivottavasti lumikuvia tänä vuonna. Viime talvena jäi talvikuvasaalis aika laihaksi.

Ennen "lumi-infernoa" kerkesin kokeilla Silmun kanssa vähän talvivaljastelua. Kylmähän siellä oli, mutta ilmeisesti sen verran kivaa kuitenkin, että piti päästä melkein heti uudestaan. Toisella kerralla kokeiltiin myös takkia, joka sai hieman ristiriitaisen vastaanoton.

"Näyttää melko kylmältä..."

"Hei ihminen, täällä JÄÄTYY!"

Reippaasti eteenpäin, sanoi Silmu lumihangessa.

Takin kamaluus unohtui, kun piti kytätä tiellä kävelevää koiraa.

 

Aura ei tykkää valjastelusta, mutta viihtyy tarhassa talvellakin.

Kaikkea liikkuvaa mä metsästän (huonolla menestyksellä)

Ei ole kuulkaa pienen kissan elämä helppoa! Ulkona on paljon kaikenlaista mielenkiintoista kytättävää, mutta niillä on käytössä ihan epäreiluja keinoja paeta kissoja.

Esimerkiksi perhoset lentävät, kuinka tyhmää! Tässä kytätään amiraaliperhosta.

Myös linnut, mokomat ryökäleet, lentävät. Ilmeesi, kun lupaavasti maassa hypähdellyt punarinta kaikkoaa korkeuksiin.

Orava! Oravat eivät lennä, kuinka hienoa!

Lämpenee, lämpenee...

No mihinkäs se nyt meni?

Korkealle puuhun! Mikä suunnaton vääryys!

Laiskaa menoa

 ...siis lähinnä minulla blogin päivityksen suhteen, mutta toki myös kissoilla. 😀 Nämä kuvat varmaan summaavatkin aika hyvin kesän tunnelmat.

Ulkona on oltu säiden salliessa ja kytätty lintuja, oravia ja mitä nyt milloinkin pihapiiriin sattuu osumaan. Joskus vähän nurinniskoinkin.

Minun ja kissojen yhteinen harrastus on ötököiden bongailu, vähän eri näkökulmasta tosin. Itse haluan vangita ötökät valokuvaan ladattavaksi iNaturalist-palveluun tunnistusta varten, kun taas kissat haluavat lähinnä... noh, syödä ne. Kissoja ei myöskään kiinnosta kaikenlaiset ötökät, vaan kiinnostus rajoittuu lähinnä "jänniin" ötököihin, joita ovat tällä hetkellä (ehkä tässä järjestyksessä) heinäsirkat, sudenkorennot ja perhoset. Käsittämättömän hyvin ne huomaavat myös paikoillaan olevat heinäsirkat. Ehkä ne pitävät myös jotain vain kissojen korvin kuultavaa ääntä.

Jos et ole vielä naputellut kissasi/kissojesi tietoja kissojen käyttäytymistutkimukseen, pistähän töpinäksi! Tavoiteotoskoko on abyissa 349 ja sompuissa 208, mikä on aika paljon rodun kokoon nähden. Molemmissa roduissa on jo alaraja ylitetty. Oman rotusi (myös maatiaiset voivat tietenkin osallistua!) tilanteen voit tarkistaa täältä. Aikaa osallistua on 6.9. saakka. Itse olen saanut 3/6 kissaa laitettua. Kysymyksiä on aika paljon ja osiin on hieman vaikea vastata, koska kissan käyttäytyminen saattaa riippua paljon tilanteesta. Yritän kuitenkin saada loputkin määräaikaan mennessä laitettua, koska on aina parempi, mitä enemmän aineistoa on. Vastaamisen jälkeen kissasta saa tulosraportin, jossa näkyy kissan tulos suhteutettuna kaikkiin rotuihin ja omaan rotuun, mikä on ihan mielenkiintoinen tieto.

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Ulkoilukausi on alkanut todenteolla. Silmu ja Saana haluaisivat ensimmäiseksi aamulla tarkastamaan tilukset (Saana syömään heinää ja Silmu vaanimaan lintuja), kun taas henkilökunnan mielestä ensin pitää saada tietokone päälle ja kahvia koneeseen (siis ihmiseen, ei tietokoneeseen mielellään....). Henkilökunta saakin ihan itse valita, haluaako juoda kahvinsa tietokoneen ääressä rauhassa vai ulospääsyä kärttäville kissoille "ei vielä!" hokien.

Monena aamuna ulkoiluseurana ovat olleet kaksi pientä oravaa, jotka ovat tietenkin aivan huippujänniä kissojen mielestä. Sekä kissojen että kuvaajan harmiksi pikkuoravat ovat fiksuja ja kiipeävät ylös puuhun liian lähelle mennessä.

"Kohde havaittu!"

Myös pikkulinnut ovat varovaisia ja lähtevät herkästi lentoon.

Sen sijaan sepelkyyhkyt päästävät sekä minut että kissat todella lähelle ennen lentoon pyrähtämistä. Lievätkö niin varmoja pakoon pääsystään vai tyhmänrohkeita? Ihmisistä ne eivät välitä juuri mitään, kissoja väistävät vasta kun/jos kissa syöskyy kohti. Usein ne laskeutuvat takaisin maahan aika lähelle, joten eivät ilmeisesti suuremmin stressaannu. Hyvä niin.

No nyt on jännää!

 

"Höh se lähti taas lentoon."

Kotona

Kotona ollaan täälläkin tiiviisti oltu. Istun tavallisestikin aika paljon kotona tietokoneella, joten sinänsä kissojen elämään korona ei ole suuria muutoksia tuonut. Normaalisti toki pystyn lähteämään tekemään hommia muualle, jos häirintä käy mahdottomaksi. Nyt täytyy joko viihdyttää kissoja välissä tai kestää "osallistuminen".

Mitä me nyt tehdään, tilattaisko netistä kissanruokaa? Mä voin painella näitä nappeja.

Neulontaa? Joo, kiva!

Tiiti demonstroi neljän seinän sisällä pysymistä.

Aurinkoisella ilmalla ketään ei tarvitse viihdyttää. 

Joko ois ruoka-aika? NÄLKÄÄÄÄ!

Kyllä, keittiö on tuolla suunnassa. Arvon palvelija menee sinne vaan.

Hyvää joulua!

Joulukuvaukset olivat yhtä "onnistuneita" kuin tavallisestikin, ainoa säällinen posettaja oli tällä kertaa Tiiti. Huomattavasti onnistuneempia joulukuvia abysompuista voi katsella ja jakaa mm. Instassa tunnisteella #somakissjoulu19. Myös "ei mennyt niin kuin Strömsössä" -tyyppiset otokset, kuten nämä tässä alla, ovat tervetulleita. 😁

Oikein hyvää, rauhallista, vauhdikasta (tai millaista joulua kukakin haluaa viettää) kaikille! 😀

Tilhi katselee tilhiä

Tilhet ovat lempilintujani, tai ainakin yksiä monista niistä. Siksikin minulla on myös Tilhi -niminen kissa. Myös Tilhi pitää kovasti tilhistä, joskin varmaan hieman eri syistä kuin minä. Tänään pihaan pölähti iso parvi tilhiä. Taitavat olla lähialueiden pihlajanmarjat jo lopussa, kun puuhun jääneet omenatkin kelpaavat.

Omentoita suurempi houkutin on kuitenkin juoma-/kylpyallas. Hieman huvittavan näköistä, kun koko parvi yrittää tunkea sinne yhtä aikaa. Aika kiukkuisesti tilhet näyttävät myös puolustavan omaa kylpyoikeuttaan. No, kukapa siitä tykkäisi, jos joku toinen yrittäisi änkeä yhtä aikaa pesulle omalla vuorolla!

Tilhi ei ole kiinnostunut kylpemisestä itse, mutta katselee kyllä mielellään kylpeviä tilhiä.

Nyt kytätään...

En ole BB:a katsonut, mutta ohjelman mainostunnari sopii Silmun päiväohjelmaan kuin nenä päähän. Siinähän hoetaan, että: "nyt kytätään, nyt kytätään..." Isoveljen sijaan täällä pieni kissa valoo oravien ja lintujen puuhia jos ei nyt ihan 24/7, niin monta tuntia päivässä kuitenkin.

Laitoin linnuille jo talipötkön tarjolle, vaikka vielä aika lämmintä onkin. Oraville ei ole vielä keinoruokintaa, mutta keräilen niille tammenterhoja puistosta. Homman huonoina puolina on a) joka puolelta pihaa löytyvät tammen taimet ja b) ihmisten melko oudoksuvat katseet terhoja keräillessä. Hyödyt ovat kuitenkin näitä suuremmat. Laitan terhot kaivon kannen päälle, jonne on kissatarhasta hyvä näkyvyy. Oravat käyvät hakemassa yhden terhon kerrallaan ja kipittävät hautaamaan sen jonnekin päin pihaa. Kissojen, etenkin siis Silmun, mielestä tämä on about jännintä maailmassa. Silmu jaksaa kököttää tarhassa paikoillaan tuntikaupalla katsomassa oravatelkkaria.

Kuten näkyy, ihan kaikki terhot eivät päädy oravien suuhun, vaan unohtuvat kätköihin. Tai ehkä tämä on vinkki oravilta, että pihassa olisi hyvä olla tammi tai pari? Tai sata..?

Silmullakin on rajansa. Jos sataa kunnolla vettä, niin oravat saada olla ihan keskenään ulkona. Onneksi ikkunastakin voi tarkkailla pihan menoa.

Hiljaiseloa

Pennut, joiden nimiksi tuli Leo (riista) ja Eppu (sininen), muuttivat uusiin koteihinsa elokuussa. Sen jälkeen täällä on ollut hyvin, hyvin rauhallista. Jopa niin rauhallista, ettei ole ollut oikein mitään kerrottavaa blogiin. 😁 Näyttelyihin palattiin ensin Auran kanssa ja nyt myös Silmun, vaikkei sillä vielä kummoinen turkki olekaan. Aura aloitti alusta kastraattiluokassa ja Silmun kanssa on seuraavaksi kiikarissa leikkaamattomien toiseksi korkein titteli eli GIC.

Syksykin on tullut, mutta Silmun ulkoilukausi sen kun jatkuu. Toisten (kuten Tiitin) mielestä kylminä ja/tai sateisina päivinä lintuja on huomattavasti mukavampi tarkkailla ikkunasta.

"Omenoita? No hyi kettu."

Valjasteluharjoituksia

Yleensä en ole totuttanut pentuja valjaisiin, ei ole yksinkertaisesti aika ja kädet riittäneet. Kun näitä nyt on vain kaksi, niin olemme ehtineet sitäkin kokeilla. Valjastellessa tulee niin paljon kaikenlaista uutta ihmeteltävää vastaan, että siinä meinaa pienen pennun pää mennä ihan pyörälle ja energiaa kuluu kiitettävästi.

Valjaat ja etenkin hihna ovat vielä hieman epäilyttävät ja niitä täytyykin säännöllisesti muistaa kurittaa.

Nyt kun pennuille on selvinnyt, että tarhan takana on lisää maailmaa, sinne myös halutaan jatkuvasti. Kun toisen kanssa valjastelee, toinen piippaa verkon takana.

"Haluan UUUULOOOOOSSS!"

Edit. Kokeillaanpa lisätä piippausvideokin. 😀

Aikuisten kissojen täytyy tietenkin myös välillä väkisin änkeä mukaan, mikä lievästi sanottuna nostaa vaikeuskerrointa. Sinne tänne höntyilevä pentu on jo ihan yksistäänkin riittävän haastava ulkoilutettava.

Mamma vahtii.

Saanan ilmeestä voi varmaan päätellä, kuinka "mielissään" se on pienestä valjastelukaverista. 😁

Välillä löytyy aarteita. Sulka oli vielä hauskempi kuin aiempi hittilöytö (käpy).

Kuukauden kasvu

Pennut kasvavat todella nopeasti. Huomaahan sen tietysti muutenkin, mutta kehitys tulee todella konkreettiseksi, kun vertailee pikkupentukuvia nykyisiin. Kuukausi on itselle lyhyt aika, mutta pentujen tähänastisesta elämästä melkein kolmasosa. Eipä ihme, että siinä ajassa kehitystä tulee!

Vai mitä sanotte tästä kuvaparista?

Tänään

Kuukausi sitten

Muutama muu kuva tämän päivän tarhaseikkailuista.

Ilme on näin mietteliäs, koska naapurin katolla oli mekastavia harakoita. "Uhka vai mahdollisuus..?"

Tädin kanssa taas ihmeteltiin maailmaa.

"BANZAI!"

Vaanii, vaanii...

Emon kimppuun hyökkääminen johti massupesuun.