Kesän viime lämpö

Kissat ovat nauttineet suuresti vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimistä keleistä. Kattien mielestä varmaan saisikin olla kesä vuoden ympäri. Koska ensi viikolle luvattiin jo syksyisempiä ilmoja, täytyy yrittää ulkoilla kissojen kanssa vielä tänä viikonloppuna mahdollisimman paljon. Ohessa muutama sekalainen otos tältä päivältä. :)

Aura

Tiiti hamuaa kissanminttua

Hyvää kissanminttua, nams!

Talitintti pihapuussa, kaikki kissat valmiusasemiin!

Riina

Saana

Beisa ja Tiiti (jälkimmäinen on piilossa puskan alla)

Aura ja Saana

Studiokuvia äidistä ja tyttäristä

Kasvattini ja entinen siitoskissani Taiga kävi C-pentueen tytärtensä kanssa valokuvattavana Pirokin näyttelyssä. Kuvista tulikin tosi hienoja, alla muutama näytiksi. :) Taigan ja Naavan kuvia voi katsella lisää Vulpes-kissalan fb-sivuilla. Kuvat Tessa.lv

Taiga

Naava

 

Ihana Lilia <3

Kiipeilypuu hakee paikkaansa

Mustissa ja Mirrissä oli niin hyvä nettitarjous kiipeilypuusta, että tilasin sen pahemmin miettimättä, vaikka kiipeilypuulle ei oikein paikkaa olekaan. Koska se on seinään kiinnitettävää mallia, sitä ei ole onneksi pakko laittaa kokonaisuudessaan mihinkään, ja noin puolikkaalle kiipeilypuulle löytyikin potentiaalinen paikka. Mutta koska se ei itse (näköjään) seinälle kiipeä, se odottelee elegantisti olohuoneen lattialla maaten miehen vapaapäivää.

Kissat toki tunnistavat kiipeilypuun missä paikassa ja asennossa tahansa, ja puuta onkin jo koekäytetty.

Saanan mielestä kiipeilypuu voisi hyvin olla pystyssä tälleen vaan keskellä lattiaa. Tosi hyvä tähystyspaikka tässä päällä! (Huomatkaa hyppyyn valmistautuva Aura kuvan oikeassa alakulmassa.)

...tai sitten se voisi olla tälleen maata vasten tässä keskellä lattiaa, kun tänne jää tosi hyvä piilopaikka!

Mihin kaikki meni?

...ja kenelle tuli kastemato..?

Kissahan on petoeläin, metsästäjä, ja mielellään tuo saaliitaan myös ihmisille näytille. Henk.koht. en suoraan sanoen niin kauheasti moisesta välittäisi, etenkin kun Beisan vakiosaalis on niinkin ihastuttava suurriista kuin kastemato... Madot tuodaan sisälle elävinä (ja multaisina...). Sisälle kantamisen jälkeen kissan mielenkiinto saalista kohtaan katoaa täysin, joten madot jäävät lojumaan niille sijoilleen (paitsi tietenkin mikäli ne luikertelevat jonnekin, toim. huom.) ja kissa jatkaa jo kohti uusia metsästysretkiä. On harvinaisen mieltäylentävää pistää illalla keittiöön valot, ihmetellä että mitähän ihmeen sottua matolla on ja huomata sen liikkuvan... Yöks! "Parhaimmillaan" matolla on ollut yhtä aikaa kolmekin lieroa. Kissojen harmiksi heitän madot heti huomattuani takaisin ulos. Ikävää olla epäkiitollinen emäntä, mutta mieluummin ottaisin kotiin kannettuna vaikkapa pizzaa, kiitos vaan!

Beisa on tuonut saaliin sisälle ja Aura ihmettelee

Auran mielestä mato oli jännä (matoa ei vahingoitettu kuvauksessa)

Auran (?) uusi pesä

Kävin Rurokin näyttelyssä Myyrmäessä turistelemassa. Satuin sopivasti paikalle juuri kun ihana sijoitustyttöni Lilia valittiin tuomarin parhaaksi! :) Lilia pääsi kameran eteenkin ainakin Kissankujeita-blogin Sonjan toimesta.

Aura-parka on tähän saakka saanut pärjätä Saana-mummin verhoilla, ja näin sen oli alun perin tarkoitus jatkuakin, mutta päätin nyt kuitenkin hommata sille omat verhot. Metsästin näyttelystä verhoihin sopivaa pesää ja sellainen löytyikin Kattipuodin valikoimista. (Toim. huom. "verhoihin toivottavasti sopiva pesä" olisi osuvampi ilmaisu, koska verhot eivät tietenkään olleet pesänmetsästysreissulla mukana... Rookie mistake!)

Pesä on joka tapauksessa selkeästi ainakin hyvän mallinen, väristä riippumatta. Aura tosin ei ole pesään toistaiseksi pahemmin päässyt, koska se on ollut enimmäkseen varattu toisten toimesta. Enimmäkseen Tiitin.

Myös Saana tykkää pesästä

Aurakin pääsi yhdessä Tiitin kanssa pesäilemään

Tanssii tattien kanssa

Äkkiseltään ei luulisi sienimetsästä saatavan saaliin kiinnostavan kissoja, mutta näköjään niitä kiinnostaa ihan kaikki. Tai siis ainakin Auraa kiinnostaa.

Heeiii, mitäs täällä on?

Eipä sen väliä, hyökkään kuitenkin kimppuun!

Hah, sainpas!

Jännä maku, hieman... sienimäinen.

Syön silti, kun kerran itse sain sen kiinnikin.

 

Ai niin, lisäsin tunnisteisiin kissojen nimet ja laitoin tunnisteet myös blogiin näkyviin. Toivottavasti se helpottaa jatkossa tekstien löytämistä. :) En ole varma, jaksanko päivittää kaikkiin vanhoihin teksteihin kaikkia tunnisteita, mutta ainakin laitan jatkossa uusiin teksteihin jutussa esiintyvien kissojenkin nimet tunnisteeksi.

Namitahnan voimalla

Pidempiaikainen haaveeni on saada ryhmäkuva kissoista. Mielellään sellainen, jossa olisi vierekkäin nätisti Saana, Beisa ja Aura - kolme sukupolvea, kolme väriä. Ihminen se on siitä kummallinen otus, että vaikka etukäteen tietää jonkun asian mahdottomaksi, sitä on kuitenkin pakko silti kokeilla...

Ei kun tuumasta toimeen, ja namitahnatuubi tanassa taisteluun!

Öh joo, ei kivoja nämä sisäkuvat...

Ulkona on parempi valo ja muutenkin helpompaa, eikö? (Mainittakoon, että tässä vaiheessa olin luopunut "nätisi vierekkäin" -haaveesta ja päätin, että sekin olisi hyvä, jos ylipäätään saisin useamman kissan samaan kuvaan. Sekin osoittautui hyvin hankalaksi.)

Yksittäinhän näitä saa kuvattua ihan suht helposti.

Kaksi on jo vähän työläämpää...

Hoo, kolme! 

Saana, Beisa, Aura
(Kedolla laiduntaminen on näköjään somalilaumalle tyypillistä käyttäytymistä.)

Saana, Beisa, Tiiti

 Aura, Saana, Beisa

Neljä!! 

(Joo, yksikään ei katso kameraan, mutta who cares...)

Valokuvamallit tuntuivat olevan hyvin perillä siitä, että poseeraamisesta kuuluu saada kunnon palkkio, ja sen perään myös kyseltiin aktiivisesti.

NAMITAHNAAAAA!!!!

Nii oliko sitä namitahnaa, hä?

Lopuksi piti suorittaa naamapesu

(Yritin välissä kuvata myös lankoja neuleprojektiin, mutta siitä nyt ei tullut sitten niin yhtään mitään..)

Siis miten niin namitahna muka loppui??