Talviulkoilua

Lumettoman alkutalven jälkeen tänne on näköjään tänään satanut koko vuoden lumimäärä kerralla. Kissoistakin saa toivottavasti lumikuvia tänä vuonna. Viime talvena jäi talvikuvasaalis aika laihaksi.

Ennen "lumi-infernoa" kerkesin kokeilla Silmun kanssa vähän talvivaljastelua. Kylmähän siellä oli, mutta ilmeisesti sen verran kivaa kuitenkin, että piti päästä melkein heti uudestaan. Toisella kerralla kokeiltiin myös takkia, joka sai hieman ristiriitaisen vastaanoton.

"Näyttää melko kylmältä..."

"Hei ihminen, täällä JÄÄTYY!"

Reippaasti eteenpäin, sanoi Silmu lumihangessa.

Takin kamaluus unohtui, kun piti kytätä tiellä kävelevää koiraa.

 

Aura ei tykkää valjastelusta, mutta viihtyy tarhassa talvellakin.

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua kaikille kissoille ja kissaihmisille! Toivottavasti pääsette olosuhteista huolimatta nauttimaan joulunvietosta jollain mieleisellä tavalla. 😊

Kaikkea liikkuvaa mä metsästän (huonolla menestyksellä)

Ei ole kuulkaa pienen kissan elämä helppoa! Ulkona on paljon kaikenlaista mielenkiintoista kytättävää, mutta niillä on käytössä ihan epäreiluja keinoja paeta kissoja.

Esimerkiksi perhoset lentävät, kuinka tyhmää! Tässä kytätään amiraaliperhosta.

Myös linnut, mokomat ryökäleet, lentävät. Ilmeesi, kun lupaavasti maassa hypähdellyt punarinta kaikkoaa korkeuksiin.

Orava! Oravat eivät lennä, kuinka hienoa!

Lämpenee, lämpenee...

No mihinkäs se nyt meni?

Korkealle puuhun! Mikä suunnaton vääryys!

Laiskaa menoa

 ...siis lähinnä minulla blogin päivityksen suhteen, mutta toki myös kissoilla. 😀 Nämä kuvat varmaan summaavatkin aika hyvin kesän tunnelmat.

Ulkona on oltu säiden salliessa ja kytätty lintuja, oravia ja mitä nyt milloinkin pihapiiriin sattuu osumaan. Joskus vähän nurinniskoinkin.

Minun ja kissojen yhteinen harrastus on ötököiden bongailu, vähän eri näkökulmasta tosin. Itse haluan vangita ötökät valokuvaan ladattavaksi iNaturalist-palveluun tunnistusta varten, kun taas kissat haluavat lähinnä... noh, syödä ne. Kissoja ei myöskään kiinnosta kaikenlaiset ötökät, vaan kiinnostus rajoittuu lähinnä "jänniin" ötököihin, joita ovat tällä hetkellä (ehkä tässä järjestyksessä) heinäsirkat, sudenkorennot ja perhoset. Käsittämättömän hyvin ne huomaavat myös paikoillaan olevat heinäsirkat. Ehkä ne pitävät myös jotain vain kissojen korvin kuultavaa ääntä.

Jos et ole vielä naputellut kissasi/kissojesi tietoja kissojen käyttäytymistutkimukseen, pistähän töpinäksi! Tavoiteotoskoko on abyissa 349 ja sompuissa 208, mikä on aika paljon rodun kokoon nähden. Molemmissa roduissa on jo alaraja ylitetty. Oman rotusi (myös maatiaiset voivat tietenkin osallistua!) tilanteen voit tarkistaa täältä. Aikaa osallistua on 6.9. saakka. Itse olen saanut 3/6 kissaa laitettua. Kysymyksiä on aika paljon ja osiin on hieman vaikea vastata, koska kissan käyttäytyminen saattaa riippua paljon tilanteesta. Yritän kuitenkin saada loputkin määräaikaan mennessä laitettua, koska on aina parempi, mitä enemmän aineistoa on. Vastaamisen jälkeen kissasta saa tulosraportin, jossa näkyy kissan tulos suhteutettuna kaikkiin rotuihin ja omaan rotuun, mikä on ihan mielenkiintoinen tieto.

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Ulkoilukausi on alkanut todenteolla. Silmu ja Saana haluaisivat ensimmäiseksi aamulla tarkastamaan tilukset (Saana syömään heinää ja Silmu vaanimaan lintuja), kun taas henkilökunnan mielestä ensin pitää saada tietokone päälle ja kahvia koneeseen (siis ihmiseen, ei tietokoneeseen mielellään....). Henkilökunta saakin ihan itse valita, haluaako juoda kahvinsa tietokoneen ääressä rauhassa vai ulospääsyä kärttäville kissoille "ei vielä!" hokien.

Monena aamuna ulkoiluseurana ovat olleet kaksi pientä oravaa, jotka ovat tietenkin aivan huippujänniä kissojen mielestä. Sekä kissojen että kuvaajan harmiksi pikkuoravat ovat fiksuja ja kiipeävät ylös puuhun liian lähelle mennessä.

"Kohde havaittu!"

Myös pikkulinnut ovat varovaisia ja lähtevät herkästi lentoon.

Sen sijaan sepelkyyhkyt päästävät sekä minut että kissat todella lähelle ennen lentoon pyrähtämistä. Lievätkö niin varmoja pakoon pääsystään vai tyhmänrohkeita? Ihmisistä ne eivät välitä juuri mitään, kissoja väistävät vasta kun/jos kissa syöskyy kohti. Usein ne laskeutuvat takaisin maahan aika lähelle, joten eivät ilmeisesti suuremmin stressaannu. Hyvä niin.

No nyt on jännää!

 

"Höh se lähti taas lentoon."

Kotona

Kotona ollaan täälläkin tiiviisti oltu. Istun tavallisestikin aika paljon kotona tietokoneella, joten sinänsä kissojen elämään korona ei ole suuria muutoksia tuonut. Normaalisti toki pystyn lähteämään tekemään hommia muualle, jos häirintä käy mahdottomaksi. Nyt täytyy joko viihdyttää kissoja välissä tai kestää "osallistuminen".

Mitä me nyt tehdään, tilattaisko netistä kissanruokaa? Mä voin painella näitä nappeja.

Neulontaa? Joo, kiva!

Tiiti demonstroi neljän seinän sisällä pysymistä.

Aurinkoisella ilmalla ketään ei tarvitse viihdyttää. 

Joko ois ruoka-aika? NÄLKÄÄÄÄ!

Kyllä, keittiö on tuolla suunnassa. Arvon palvelija menee sinne vaan.

Hämeenlinnan näyttelyssä

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina suuntasimme Hämeenlinnaan SUROKin näyttelyyn porukalla Aura, Silmu ja Eppu. Poikkeuksellista kyllä mies ihan vapaaehtoisesti tarjoutui lähtemään mukaan (!!), joten arvosteluistakin on kuvia.

Silmulla oli kilpailijana siskopuoli Isla, jolle serti lopulta meni, joten Silmun päivä oli nopeasti taputeltu. Harmi kyllä ruokaa sai vasta yhtä aikaa kämppäkaverin kanssa, joten sitä piti vähän odotella.

Siis miten niin ruokaa saa vasta kun Aurakin on käynyt arvostelussa?

Eppu oli jo nuorissa. Epun mielestä näyttelyssä voisi saada huomattavasti enemmän namia ja välillä on vähän tylsää, mutta muuten ok

En ole ihan varma tykkäänkö moisesta hännänräpläämisestä...

Aura sai sertinsä ja valmistui PR:ksi.