Saana on nyt lopullisesti eläkkeellä siitosuraltaan, se leikattiin reilu kuukausi sitten. Kiinnostus poikiin on siis hävinnyt, mutta kiinnostus ruokaan sen sijaan on kasvanut huomattavasti. Saana onkin saanut lisää painoa, mikä on sinällään ihan hyvä juttu. Se kun on ollut aina, ja etenkin pentujen jälkeen, liiankin laiha. Samaan aikaan Saana on kasvattanut melkoisen karvapöheikön, uusi piirre tämäkin. Näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta se näyttää nykyään mielestäni aivan valtavalta! Koska en tietenkään halua sen lihovan liikaa, olen rajoittanut sen syömisiä rankalla kädellä. Saanan mielestä moinen on vallan järkyttävää. Otetaan kuppi nenän edestä kesken ruokailun! Oi aikoja, oi tapoja...
Riina on ollut kastraattina jo vuosia, mutta on pysynyt ihan ilman sen kummempaa huolehtimista varsin sutjakkaana tyttönä. Molemmilla neideillä, Saanalla ja Riinalla, on muuten kuun viimeisenä päivänä synttärit. (Kyllä, tytöt ovat tosiaan syntyneet samana päivänä, joskin eri vuosina.) Saana täyttää viisi vuotta ja Riina seitsemän.
Kaikki kissat ovat olleet aika velttoja helteiden aikana. Illan tullen katit piristyvät ja lähtevät ötökkäjahtiin. Varsinkin Beisa kukkuisi mielellään vaikka koko yn pyydystämässä pahaa-aavistamattomia yöperhosia. Ja kastematoja. En ole koskaan nähnyt, miten se saa madot kiinni. Vetääkö se ne maasta ylös kuin lintu vai sattuvatko madot olemaan kokonaan maan pinnalla? Joka tapauksessa kiemurtelevia matoja välillä ilmestyy terassille tai -yöks- keittiön matolle. Beisan harmiksi madot päätyvät emännän toimesta takaisin pihalle mylläämään kukkapenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti