Valittuani kuvat huomasin huvittuneena, että melkein kaikissa kuvissa kissa on samanlaisessa asennossa, eli istumassa ja häntä kierrettynä kipparalle kropan viereen. Selvästikin se on minusta kaikkein kaunein asento. :) Olen aina ihastellut häntä kiertämistä jalkojen viereen. Jo hyvin pienet pennut tekevät niin, se on jotenkin hyvin kissamainen asento.
Kaikki kuvat ovat myös kesäisiä ulkokuvia, mikä taas ei ollut yhtään yllättävää. Kamerallani ja taidoillani ei juuri kivoja sisäkuvia saa, ja onhan kesän vihreys aivan mahtava tausta. Melkein kaikki kuvat ovat myös aika tuoreita, mikä johtuu osaltaan siitä, että kissani ovat minusta aina kauneimpia juuri nykyisellään. Esimerkiksi Saana ei näytä vanhemmissa kuvissa ollenkaan itseltään, sillä kun ei ollut ennen leikkausta komeaa turkkia, joka taas nykyään on sen tunnusomaisin piirre. Isompi syy on kuitenkin se, että muistan paremmin uudemmat kuvat ja olen tosi laiska käymään vanhempia kuvia läpi. :D
Saanasta valittu kuva on kuitenkin valituista kuvista vanhin, vuoden 2009 syksyltä. Saana sai viimeiset pentunsa saman vuoden alussa ja leikattiin kesällä. Kuvan ottamisen aikoihin kastraattiturkki on jo alkanut kasvaa. Pidän kuvassa kissan asennosta ja taustalla näkyvästä puusta, joka on valoittunut lehdistöltään vaaleaksi. Muistin itse asiassa, että kuva olisi otettu keväällä ja puu olisi naapurien kukkiva kirsikkapuu, mutta se onkin oma punalehtinen koristeomenapuumme.
Riinan kuva on viime kesältä. Riinasta on naurettavan helppo ottaa kauniita kuvia, koska se ensinnäkin on hyvin kaunis ja toisekseen poseeraa mielellään. Pihan valkoinen puutarhapenkki esiintyy monessa lempikuvassani, koska kissat tykkäävät istua siinä ja niistä saa sen päällä kauniita kuvia. Lisäksi kuvan värit on helppo säätää jälkikäteen valkoisen penkin avulla, mikäli ne ovat pielessä.
Beisasta valittu kuva on tältä kesältä. Beisa näyttää kuvissa usein epäluuloiselta tai pyöristää silmänsä, mutta tässä se näyttää kivan valppaalta muistuttamatta kuitenkaan pöllöä. Pidän myös pajukehikosta sekä etualan mansikan kukista ja kissoiksi maalatuista kivistä.
Tiitin kuva on myös tältä kesältä. Tiiti on äitinsä Beisan tavoin hieman haastava kuvattava. Beigessä on myös värinä se ongelma, että se näyttää helposti vääränlaisessa valossa kovin valjulta. Aurinko tuo värin todellisen kauneuden esiin. Kuvan vasen ylänurkka on jostain syystä epätarkka, huuruisen oloinen, mikä mielestäni sopii kuvaan.
Auran kuva on omien kissojen kuvien sarjan ainoa ei-istuva kuva. Mietin tosin pitkään istuvan ja tämän välillä, mutta valitsin lopulta kuitenkin tämän. Kuva on luonnollisesti tältä vuodelta (Aura on niin nuori, että viime kesän kuvissa se on vielä hontelo pentu). Aura on alkanut pikkuhiljaa kasvattaa pidempää karvaa ja alkaa näyttää aikuiselta sompulta. Pidän kuvassa kissan asennosta ja ilmeestä, sekä siitä, miltä sininen väri näyttää auringon valossa. Sinisen sompun tulisi näyttää kauempaa rusehtavalta, eikä harmaalta. Auran väri ei ole erityisen hyvä (= tarpeeksi lämmin), mutta auringossa kuitenkin rusehtavan vivahteen näkee selvästi.
Lisäksi valitsin yhden pentukuvan. Pennuista tulee räpsittyä älyttömästi kuvia, koska ne ovat niin söpöjä ja kasvavat kovaa vauhtia. Uuteen kotiin on kiva antaa mukaan kuvasarja pennun kasvusta ja kehityksestä. Kuvassa on Auran sisko Inari. Kuva on ylivaloittunut, mutta pidän sen herkkyydestä ja jonkinlaisesta taianomaisuudesta. Inari on kuvassa aivan tajuttoman söpö, oikea pieni keijukaiskissa. :)
Onnea vaan 200 postauksesta - melkoinen määrä tarinaa ja kuvia!
VastaaPoistaMä tykkään tosta Inarin kuvasta eniten, kuva on kaunis ja herkkä ja kissa ihanan pörröinen.
Kiitos! :) Inarin kuva on oma suosikkinikin.
Poista