Viikonlopun näyttelykuulumisia

Viime viikonloppuna oli ns. kotinäyttely, eli Turun rotukissayhdistyksen jokasyksyinen näyttely täällä Turussa. Koska näyttelyyn ei tarvitse sen kummemmin matkustaa, ei näyttelypäiviin tule pitkiä ajomatkoja muun lisäksi, mutta jostain syystä Turun näyttelyihin tulee aina kaikenlaista muuta puuhaa varsinaisen näyttelyn oheen. Esimerkiksi rotuyhdistyksemme rotupöytä käydään kasaamassa jo perjantai-iltana ja samalla varaillaan omille ja tuttujen kissoille paikkoja häkkiriveistä, missä aina tuppaa muutama tunti menemään.

 Rotupöytä bannereineen pystyssä, muuten on vielä hallissa tyhjää.

Lauantaina mukana oli Silmu, joka sai sertinsä ja valmistui näin ollen titteliin Grand International Champion. Varsinkin korkeimpiin titteleihin valmistuville kissoille on usein tapana pitää näyttelyissä "juhlat", joissa skoolataan kavereiden kanssa ja usein myös syödään herkkuja. (Kissat saavat toki myös omia herkkujaan.) En lopulta harkinnasta huolimatta ollut varannut Silmulle mitään (koska rotupöytä ja laiskuus jne. perjantaina), mikä olikin hyvä. En juhlista titteleitä ennen kuin olen saanut käteeni arvostelusetelin, jossa titteli seisoo mustana valkoisella. Mitä lie taikauskoa tämä, mutta parempi katsoa kuin katua. Arvosteluseteleiden tulossa kesti niin kauan, että suurin osa ihmisistä oli siinä vaiheessa jo ehtinyt lähteä näyttelystä, joten aika ankeat juhlat olisi tullut. 😂 No, pääsin osallistumaan sunnuntaina toisiin valmistumisjuhliin, joissa skoolattiin samalla myös Silmulle.

Laiska ihminen ei vaivautunut edes valmistumisjuhlia järjestämään, joten kostoksi en varmasti katso kameraan päinkään.

Sunnuntaina minulla ei ollut teknisesti ottaen ollenkaan omaa kissaa mukana, kun Silmun sininen poika Eppu tuli näyttelyyn oman ihmisensä kanssa. Eppu oli toista kertaa näyttelyssä, nyt jo nuorten luokassa. Nuorten luokan ikäraja tuli kätevästi täyteen juuri samana päivänä jona näyttely oli, lauantaina Eppu olisi ollut vielä pentuluokassa. Eppu on ikäisekseen melkoisen iso, joten sen puolesta olikin sopivampaa edustaa nuorissa kuin pennuissa. Tuomari tykkäsi etenkin Epun väristä ja ilmeisesti muustakin, sillä hän nominoi Epun eli valitsi sen tuomarin parhaaksi! Meitä ihmisiä taisi jännittää paneeli paljon enemmän kuin Eppua, joka näytti ottavan sen aika rennosti, ihan kuin olisi ennenkin mukana ollut. Toki pöydältä piti yrittää livistää, onneksi assarilla oli nopeat refleksit. 😁

Eppu paneelissa. (Kuva Tessa.lv, jonka sunnuntaina ottamat kaikki paneelikuvat löytyvät täältä.)

Epun isällä Deanilla oli sunnuntaina näyttelyssä kaksi muutakin jälkeläistä, joten se sai kokoon siitosluokan ja oli kategorian paras siitosuros!