Ah, aurinko

Viikonloppuna oli oikeastaan tämän kevään ensimmäiset, kunnon aurinkopäivät. Lasitetulla terassilla lämpötila kohoaa auringon paistaessa nopeasti suorastaan hellelukemiin. Kissojen vilukissaemäntäkin nautiskeli lämmöstä lukemalla kirjaa ruma hellehattu päässä. Kissat olivat tietysti aivan innoissaan. (Auringosta ja lämmöstä, siis. Rumista hellehatuista eivät mokomat jaksa innostua.)

Lämpimän ilman kunniaksi myös pienet häiriköt pääsivät terassille. Tähän asti se on ollut vain aikuisten kissojen käyttöön. Sehän olikin hauskaa! Ihan uusi, kokonainen huone, jossa oli kaikenlaista tutkittavaa. Lisäjännitystä tarjosivat ohilentävät linnut ja terassilla pörissyt kärpänen.

 

"Mikä tuolla lensi?"

 

"Yhä ylös yrittää..."

 

"Jos tätä tälleen varovasti kokeilisi..."

 

"Äänggghhhh!"

 

Treenaamisen jälkeen on hyvä rentoutua kunnolla.

Viikonloppuna molemmat pennut muuttavat uusiin koteihinsa. Ikävä tulee, mutta näinhän tämän kuuluu mennä.

Valokeilassa: Taiga

Taiga on pieni diiva. Se on utelias, kaikessa aina mukana ja varsinainen hurmuri. Taiga on kova kehräämään ja puskemaan ja tietää, miten ihmiset kiedotaan pikkuruisen tassun ympärille. Keittiössä ruokaa laittaessa pöydältä saattaa kuulua pieni ääni. "Ä-ää!" Kun kääntyy katsomaan, vastaan tuijottaa pieni kissa silmät pyöreinä. Silitystä. Syliin. Heti, jooko? Sano siinä nyt sitten ei...

Uteliaisuus. Nenä (ja puoli päätä sen mukana) pitää tunkea joka ikiseen paikkaan. Tässä tapauksessa lihamyllyyn. Huolestuneille tiedoksi, että eläimiä ei vahingoitettu kuvauksissa ts. kissasta ei tullut tutkimisen seurauksena jauhelihaa.

  

Linssiluteilu. Ai siskonkin olisi pitänyt muka mahtua kuvaan kokonaan? No hups. Mulla nyt vaan on isot korvat.

  

Naatiskelu.  Kuten jokainen kunnon kissa, Taiga löytää välittömästi aurinkoläikät ja pehmoisimmat nukkumapaikat. Mikäs on kissana ollessa!