perjantai 30. tammikuuta 2015

Oravan paluu

Muistatteko vielä kissojen lempivirikkeen, eli pihalla vierailevan oravan? Orava, tai ainakin joku sen oravakavereista tai -sukulaisista suoritti paluun muutama päivä sitten. Tällä kertaa orava uskaltautui ihan terassilasin viereen, mikä oli tietenkin Tosi Jännää! Terassin edessä on havupuska, jonka alta kurre oli varmaan etsimässä jotain ruokaa, huomaamatta ollenkaan lasin takana kyttääviä petoja.

Oravaa ei näy tässä kuvassa, mutta minä kyllä näen sen, eikä asia sitä paitsi teille juuri kuulukaan.

Niin mikä ORAVA? Missä? Tee tilaa!

Suuri saalistaja Riina ei alkuun huomannut koko oravaa. Luulin sen olevan oravasta tietoinen, koska sillä oli niin kiire mennä terassille, mutta ilmeisesti se meni vain katsomaan mitä muut siellä puuhaavat. Koska siellä ei Riinan mielestä tapahtunutkaan mitään jännää, se päätti ruveta suureen ääneen maukumaan. (KurrrrrrrNAUUU!) Petoeläinten käsikirjassa kohdassa "Saaliin vaaniminen" varmaan kehotetaankin pitämään mahdollisimman kovaa älämölöä. Pöljä.

Orava sen sijaan oli käsikirjansa lukenut ja otti välittömästi ritolat. Siinä vaiheessa jopa Riina huomasi sen. Koska se oli joko hyvin itsevarma tai vähän tyhmä orava, se jäi kuitenkin pienen matkan päähän heiluttelemaan ärtyneesti häntäänsä, joten Riinakin pääsi tarkkailemaan oravaa.

Saana valitsi tälläkin kertaa oravan tarkkailuun yksityisen sisätiloissa olevan aition.

tiistai 27. tammikuuta 2015

SUROK 24.1.2015

Viime lauantaina kävimme Saanan kanssa kissanäyttelyssä Lahdessa. Saana osallistui sekä perusarvosteluun (luokassa 4) että veteraaniarvosteluun. Veteraaniluokassa Saanan tulos oli viides, kaikkiaan kuudesta hienosta aikuisesta ladysta.

Perusarvostelusta tuli saaliiksi nykyisen luokan ensimmäinen serti. Tuomari olisi kovin mielellään nominoinutkin Saana, mutta koska Saana oli melkoisella rimpulointituulella, tuomari ei halunnut lähettää sitä paneeliin. Ihan hyvä, koska näin pääsimme lähtemään ennen paneelin alkua näyttelystä, mikä oli noin pitkän ajomatkan takia enemmän kuin mukavaa. (Kyytiläisetkin taisivat arvostaa aikaisempaa kotilähtöaikaa. ;)

Ainakin pariin valokuvaankin on Saana päivän aikana osunut.

Tässä odottelemme aamulla vuoroamme veteraaniarvosteluun. 

Ja tässä herkistellään odotellessa joko perusarvostelua tai TP-valintaa. 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Skanneri hidas, Aura nopea

Kissankujeita-blogin innoittamana kokeilin somppujen skannausta. Melkoisen vanhaa monitoimilaitettamme ei selvästikään (yllättävää kyllä!) ole suunniteltu vikkelien kohteiden skannaamiseen. Varmaan nämä kuitenkin jonkinlaisista taidekuvista menevät..?

Saanan skannaus onnistui parhaiten. Se seisoi skannerin päällä kiltisti paikallaan huolimatta laitteen pitämistä oudoista äänistä.

Tiiti valitsi littanana makaamisen, mistä johtuen kuvasta voi "ihailla" selvästi pesua kaipaavia, joka suuntaan sojottavia massukarvoja... (Tiiti haluaa huomauttaa, että skanneri lisää puoli kiloa, oikeasti hän ei suinkaan ole paksu!)

Aura oli skannerille liian nopea, joten Auran tassuista tuli ainoastaan tällainen hyvin taiteellinen "se meni jo" -otos.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Ketunkolo ja muita nukkumapaikkoja

Zooplussan paketissa tuli joku aika sitten uusi kissanpesä, joka yllättävää kyllä hyväksyttiin heti käyttöön. Liekö erityisen hyvä pesä, vai puuttuiko sen sijoituspaikasta (keittiön patterin vierus) yksinkertaisesti aiemmin sopiva nukkumapaikka?

Kaikki kissat ovat nukkuneet pesässä vuorollaan, mutta tapahtumasta ei oikein tahdo saada todistusaineistoa, koska pesä on aika hämärässä paikassa. Alla kuitenkin jonkinlainen kuva Riinasta pesimässä. Pesässä kerällä nukkuessaan se näyttää pieneltä ketulta pesäluolassaan. Ketunkolo. :)


Beisan yksi lempinukkumapaikoista on sohvan selkänojan päällä oleva neulomani huivi. Huivi oli alun perin selkänojalla siksi, että kylmän yllättäessä voisin kätevästi nostaa sen harteilleni. Todellisuudessa en käytä huivia koskaan, koska se on hyvin usein muussa käytössä ja vaikka se olisikin vapaa, se on ihan täynnä kissankarvoja... Beisalla on hyvä ja kallis maku, huivi on nimittäin neulottu kohtuullisen arvokkaasta langasta. Kuvastakin varmaan näkyy, että karvaamisen lisäksi huivin pintaa on myös neulahuovutettu kynsillä. No, elämä on, ja onpahan hyvä tekosyy ostaa uutta lankaa uuteen huiviin. ;)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uusi lumi

Maa ehti olla muutaman päivän jo mustana ja osin vihreänä, mikä ei miellyttänyt ainakaan emäntää. Tuskin kissojakaan, sää oli nimittäin niin sateinen ja tuulinen. Ketään ei pahemmin kiinnostanut mennä ulos, ei edes Auraa.

Mutta tänään heräsimme taas valkeaan maailmaan, sillä yön aikana oli satanut muutama sentti lunta! Hyvin märkää lunta tosin, mutta joka tapauksessa kauniin valkeaa.

Ihan yhtä kylmää kuin se edellisen vuoden lumikin.

Pölkkykin on lumen peitossa, miten tässä nyt istuu?

Auran mielestä lumi oli edelleen jännää.

Jaa niin mikä ihmeen pölkky? Kävimme joulunpyhinä kylässä vanhemmillani. He olivat kaataneet pihastaan ison puun, jonka jäämistössä näimme tietenkin heti oivaa kissanviihdykepotentiaalia. (Maailma on erilainen kissaihmisen silmin. ;) Siispä pölkky takakonttiin ja menoksi. Toistaiseksi se on sijoitettu suunnilleen keskelle takapihaa, mutta muuttanee keväällä kissatarhaan.

Hupia siitä on jo piisannut, nuorisolle ainakin.