keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Tiitin "uusi" pesä

Pesäsaaga sen kun jatkuu... Alun perin ostin siis Auralle uuden näyttelypesän, mutta Tiiti omi sen itselleen. Koska Aura tarvitsee näyttelyihin pesän, hankin oman pesän Tiitille. Pesä oli kiva hetken aikaa, mutta pian huomasin, ettei siinä enää nuku kukaan.

Auran pesä (se alkuperäinen) oli Auralla viikonloppuna Turokin näyttelyssä näyttelypesänä. Näyttelyn jälkeen se oli pesussa ja jäi pesun jälkeen hetkeksi sängylle odottelemaan kaappiin laittamista. No, siinä oli alta aikayksikön kissa (Tiiti) nukkumassa. Se nyt vaan näköjään on Tiitin mielestä se Ainoa Oikea pesä.

Huokaus. Luovutan, pitäköön Tiiti pesänsä! Kokeillaan, josko korvikepesä sen sijaan kelpaisi Auralle näyttelypesäksi. Mikäli ei, täytynee ruveta metsästämään pesän identtistä kaksosta...

No kun minä tykkään nimenomaan tästä pesästä.

Ihana oikea pesä!

Beisakin oli muuten osunut Turokissa kameran eteen. :) Tosi kiva, Beisasta kun ei nimittäin juurikaan näyttelykuvia ole, sen verran harvakseltaan ollaan sen kanssa näytelmissä käyty. Kuva: Sirpa Saari

maanantai 24. marraskuuta 2014

Turokin näyttelyviikonloppu

Kotinäyttelyyn lähdettiinkin vähän normaalia laajemmalla rintamalla. Riinaa lukuunottamatta kaikki talouden kissat olivat näyttelyssä ainakin yhtenä päivänä! Tarkoitti myös sitä, että allekirjoittaneen piti pestä neljä (4!) kissaa näyttelyyn... Vaikka tytöt ovatkin helppoja pestäviä, niin ei kiitos moista urakkaa hetkeen uudestaan!

Lauantaina näyttelyssä mukana olivat Aura ja Saana. Koska Saana pääsee ikänsä puolesta myös veteraaniluokkaan, se pääsi käymään peräti kahdessa eri arvostelussa. Sen kummemmin vetskukisassa kuin normiarvostelussakaan ei ihmeempää menestystä tullut, mutta Saana sai sertinsä ja valmistui GIP:ksi. :) Plussana mainittakoon myös, että kumpikaan tuomari ei huomautellut Saanan painosta mitään, joten laihdutuskuuri on ilmeisesti viimeinkin alkanut tehota.

Aura sen sijaan menestyi huimasti odotuksia paremmin: Aura oli tuomarin paras! Paneeli oli Auran ensimmäinen, joten sitä jännitti aika lailla. Kiltisti se antoi kuitenkin tuomarien nostella.

Katsokaa nyt vaikka, miten hieno näyttelynäätä! :) (Kuvat: Pekka Savolainen)

Sunnuntaina esiintymisvuorossa olivat Auran lisäksi Beisa ja Tiiti. Kumpikaan beigeistä ei ole aikoihin ollut näyttelyssä ja sen kyllä huomasi. Siihen nähden molemmat olivat kuitenkin varsin reippaita. Kumpikin sai sertinsä. Beisa oli yllättäen harvinaisen beigekastraattien värin paras -vertailun voittaja ja sijoittui siitoskissojen vertailussa jälkeläistensä tuloksilla hienosti kakkoseksi. Mulla oli myös ihan ensimmäistä kertaa näyttelyssä kasvattajaluokka, kiitos kissansa näyttelyyn tuoneiden kasvatinomistajien! :) Myös siinä sijoitus oli kakkonen, mihin olen älyttömän tyytyväinen!

Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava näyttelyviikonloppu! Mukana oli paljon tuttuja ja myös reippaita ensikertalaisia, kuten puolikas sijoituskissani Hugo ja C-pentueen Halti. Toivottavasti rohkaistuvat tulemaan toistekin. :)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Aura ja linnut

Aura on kova tyttö tarkkailemaan lintuja. Lajintunnistus ei ehkä ole ihan kohdallaan vielä, mutta erilaisia linturyhmiä se osaa kuitenkin hahmottaa. Esimerkiksi pihapuussa yllättäen vieraillut hippiäinen aiheutti selvästi voimakkaamman reaktion kuin jokapäiväiset tali- ja sinitiaiset. Tokihan kissakin nyt erottaa Suomen pienimmän linnun tuikitavallisista tiaisista!

Pikkulinnut siis kuuluvat luokkaan "tykkään". (Hippiäinen ehkä vielä erikoisluokkaan "tykkään tykkään!!") Joutsenet sen sijaan joutuvat osastoon "en tykkää". Aura säikähti tässä päivänä muutamana pihan yli matalalta lentänyttä kovaäänisesti toitottavaa muuttoparvea. Sinänsä tietysti huvittavaa, että Aura-niminen kissa pelkää joutsenauraa, mutta... Onnekseen se ei syntynyt C-pentueeseen ja saanut nimekseen Cygnus cygnus. :D

Naakat on tosi jänniä. Tässä me vaanitaan niitä Riina-tädin kanssa ihan matalina, niin ne ei huomaa meitä.

Hippiäisten ja naakkojen jännyydestä huolimatta Auran lempilintu lienee kuitenkin Tilhi. :)

lauantai 1. marraskuuta 2014

Auran päivä

Ihminen nousi taas ihan liian myöhään avaamaan kissanluukun. Tarhaan on tosi tärkeää päästä heti aamulla tarkastamaan, ettei sinne vaan ole mennyt yön aikana lintuja tai oravia. (Itse asiassa en tiedä ihan tarkkaan, mikä se sellainen orava on, mutta oon kuullut isompien kissojen puhuvan niistä ja ne kuulostaa tosi jänniltä.) En syönyt aamupalaa, kun se oli pahaa. Ja myöhässä, niin siksikään en syönyt. Kun oli liian kiire ulos.

Seuraavaksi kesti taas iän kaiken, että ihminen sai hilauduttua ylös sohvalta ja tultua meidän kanssa takapihalle. Jostain syystä sen pitää aina tulla meidän kanssa sinne, ihan niin kuin me ei muka osattais ite olla siellä. Saana-mummi meinas kiivetä puuhun ja ihminen huus sille. Varmaan oli kateellinen, kun ei ite osaa kiivetä. Mä vähän säikähdin ja juoksin sisälle, mutta tulin kyllä heti takaisin, kun ulkona on kuitenkin niin jännää.

Sit mä löysin tälläsen tosi oudon kiipeilypuun, johon oli aika hankala kiivetä. En ihan tajua, kuka on tämmösen suunnitellut. Ihminen ei tykännyt siitäkään, että mä yritin kiivetä tähän. Se on kyllä jotenkin tosi kiree tyyppi.

Aurinko paistoi ja se oli kivaa. Ihminen tosin häiritsi auringosta nauttimista huitomalla kameralla ja hokemalla, että kato tänne, kato tänne. No mä kuule katon ihan mihin lystään, eikä siellä sun suunnassas ollut mitään katottavaa edes!

Sit tultiin sisään (ihan liian pian) ja mä vähän juoksin ees taas sisällä ja leikin Tiitin kanssa. Yritin myös leikkiä isompien kissojen kanssa, mutta ne ei oikein tykkää mun leikeistä. Mokomat nipot. Söin ruokaa, vaikka se oli samaa kuin aamulla tarjottu, eli ei edelleenkään hyvää, mutta oli kauhee nälkä. Mieluummin söisin pelkkiä kananameja, mutta ihmisen mielestä pitää syödä myös "kunnon ruokaa". Pah. Kyllä kai nyt kana on kunnon ruokaa, eikö?

Ruuan jälkeen rupesikin väsyttämään ja nukuin eri paikoissa ja eri asennoissa, yksin ja Tiitinkin kanssa välillä, vaikka sen kanssa onkin vähän ahdasta. Siinä se päivä sitten menikin. Huomenna taas uusiksi!