tiistai 11. joulukuuta 2018

Jännä (ja vähän pelottava) pihavieras

Pihassamme on ruvennut käymään kettu. En tiedä kuinka usein se todellisuudessa käy, ehkä jopa päivittäin. Satuin katsomaan yhtenä päivänä ikkunasta ulos juuri sopivasti, kun punaturkki oli pihavisiitillä.

Tänään olisi kettu jäänyt muutoin huomaamatta, mutta arvasin sen olevan pihassa, koska Silmu tuli tarhasta sisään sellaisella vauhdilla ja metelillä, ettei asiasta voinut erehtyä. Kettu on selvästi pienen kissan mielestä sen verran pelottava asia, että on parasta mennä suoraa päätä sohvan alle piiloon.

Itse olen kettukaverista vallan riemuissani! Kettu ei valitettavasti halunnut kameralle poseerata, vaan hipsi muualle heti, kun huomasi minut. Ehkä joku toinen kerta on parempi tuuri.


maanantai 19. marraskuuta 2018

Oravaa mä metsästän

Silmulla on uusi kokopäivätyö: ruokintapaikan lintujen ja etenkin oravien tarkkailu. Aamulla luukun avauduttua heti tarhaan ja vasta pimeän tultua pois. Onneksi päivä on tähän aikaan vuodesta sen verran lyhyt, että välillä ehtii nukkuakin.

Kaupunkioravat ovat melkoisen rohkeita ja päästävät tarkkailijat melko lähelle. Toki kissan liikahtaessa orava sännähtää ajatusta (tai ainakin kissaa ja kameraa...) nopeammin puuhun turvaan, joten ainakaan valjaissa kissalla ei ole kummoisia mahdollisuuksia oravaa yllättää. Orava saattaa lähitarkkailusta hieman stressaantua ja kissan ylpeys suurena saalistajana saada kolhuja, mutta muuten touhusta ei koidu kummallekaan osapuolelle vaaraa. Kissalle tarkkailu on luonnollisesti hyvää virikettä.

Tuolla puussa se on.

Myös aidan päällä kipittäessään orava on jännä.

OMG! OMG!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Syksyn väriloistoa

Syksyn väriloisto on parhaimmillaan ja somppujen värit sopivat ruskan väreihin paremmin kuin hyvin. Viime päivinä onkin tullut valjastelua kissojen kanssa melko paljon ja kissat ovat myös viihtyneet tarhassa lämpimien kelien ansiosta. Kissojen riemuksi myös oravia on alkanut liikkua pihassa aiempaa enemmän. Selvä syksyn merkki sekin, oudoista lämpötiloista huolimatta.

Tiiti

Aura

Saana kuuli epäilyttävän äänen

Silmu

Riina

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Auran studiokuvat

Hetken mielijohteesta raahasin muutaman viikon takaisessa Pirokin näyttelyssä Auran valokuvaaja Tessalle. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, Aura on ollut kuvattavana kerran aiemmin ja tuloksena oli jalaton peura ajovaloissa. Mitään vuoden kissakuvia ei tälläkään kertaa tullut, mutta pari ihan kivaa otosta kuitenkin.



Huima parannus tähän edellisen kerran ainoaan otokseen, eikö?

lauantai 22. syyskuuta 2018

Tiiti(se)n lista

Julkisuudessa on taas viime aikoina puhuttu paljon Tiitisen listasta ja spekuloitu, mitä listalla on tai ei ole. Spekuloinnit voi lopettaa tähän, sillä Tiiti(nen) on antanut luvan julkaista listansa, joita on itse asiassa yhden sijasta kaksi.

Asioita, joista tykkään
1. Ruoka
2. Päikkärit
3. Linnut
4. Oravat
5. Silmu (yleensä, joskus on ärsyttävä)
6. Oliko ruoka jo mainittu? Varmuudeksi uudestaan: ruoka.
7. Namit. Eivät ole varsinaisesti ruokaa.
8. Syliin änkeäminen
9. Villasukat ja niiden kanteleminen 
10. Takkatuli

Asioita, joista en tykkää
1. Aivastaminen
2. Yleisesti kaikenlainen mekastus
3. Liian läheltä tarhaa lentävät isot lintuparvet (pelottavia!)
4. Kynsien leikkuu yms. kissankidutus
5. Villapöksyihin koskeminen (hieman yksityisyyttä, kiitos!)
6. Paha ruoka
7. Liian pitkäksi venyvä aterioiden välinen aika
8. Liian rajut leikit (Aura)
9. Jos ihminen nousee ylös juuri kun on asettunut syliin mukavasti
10. Imuri
Kyllä näin on!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kesän parhaat kyttäilyt, top 5

Pitkittynyt hellejakso hyydytti jopa innokkaimpien kyttääjien innon, mutta siitä huolimatta kesän aikana on ehditty kyttäillä ja ihmetellä montaa asiaa. Kesän top 5 voisi näyttää vaikkapa seuraavalta:

1. Kissatarhan edessä kasvavista auringonkukista siemeniä hakevat talitiaiset. Vaatii hyvin littanana vaanimista.

Tarhas eka, tarhas vika.

2. Gammayökkösten massaesiintymä. Jännästi lentäviä yöperhosia päiväsaikaan, parasta ikinä!

3. Kottaraiset. Parvella on tapana istuskella aamuisin pihakoivussa. Jos oikein säkä käy, ne saattavat hyppiä nurmikolla!


4. Punarinnan poikaset. Hyppivät hassusti. Yksi hyppi oven alta kissatarhaan, mikä oli ihan huippuhauskaa, kunnes mälsä emäntä vei linnun takaisin ulos.

5. Lintualtaassa kylpevät linnut, erityisesti mustarastaat. Läiskyttelevät hauskasti siipiään!

Bonus: naapuripihan koiranpentu, uhka vai mahdollisuus? Tavallaan kiinnostava, mutta myös vähän pelottava.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Pentuja katsomassa

Kävin katsomassa Vulpes-kissalan 9-viikkoisia pentuja. Pentujen emolla Islalla on sama isä kuin Silmulla ja emojenkin puolelta tytöt ovat sukua, joten samaa näköä löytyy. Pennut olivat tietenkin syötävän suloisia ja kuumasta ilmasta huolimatta erittäin vilkkaita. :D Pentuja on kaikkiaan viisi, neljä riistanväristä ja yksi sininen, kolme poikaa ja kaksi tyttöä.

Isla-mamma


Pennuilla riitti virtaa...

...kunnes lopulta jopa nekin hyytyivät. :D

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Mieli voi muuttua

Kissojen mielenliikkeet jaksavat kyllä aina yllättää. Edellisessä kodissa Beisa oli innokas tarhassa olija, mutta nykyisessä paikassa tarhailu ei ole pahemmin kiinnostanut. Olen arvellut syyksi sitä, että tarhaan päästäkseen pitää ensin mennä rappuset alakertaan ja rappuset tuntuvat olevan Beisan mielestä edelleen hieman epäilyttävät. Edellinen koti, jossa Beisa ja kaikki sitä nuoremmat ovat syntyneet, oli yksitasoratkaisu, joten portaat olivat suurimmalle osalle kissoista uusi juttu. Jos rappusiin heittää nameja, niiden epäilyttävyys luonnollisesti unohtuu sen siljän tien.

Liekö syynä rappuset vai joku mystinen "ei vaan huvittanut" -syy, mutta Beisaa ei tosiaan ole pahemmin tarhassa näkynyt. Paitsi nyt näkyy, koska yhtäkkiä siellä voikin olla. En tajua, mutta samapa tuo. Vähän samanlainen yllätys oli Auran äkillinen kiinnostus raksuihin. Se ei ole koskaan suostunut edes maistamaan raksuja, ja yhtäkkiä halusikin syödä niitä. Ehkä kaikkea ei kannata edes yrittää ymmärtää. ;)

Et sitten ennen ole nähnyt kissaa tarhassa?


Kuistilla ollutta Riinaa lukuunottamatta kaikki olivat tarhassa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Saatu ja menetetty istumapaikka

Etenkin Silmu viettää valjastellessaan paljon aikaa pihan perällä. Siellä on lyhyt orapihlaja-aidan pätkä, jossa usein istuu varpusia. Samalla voi myös kytätä mahdollisesti ohikulkevia koiria aidan läpi. Lintujen tarkkailu on tunnetusti hyvin aikaavievää hommaa, joten hihnan toisessa päässä olijalla saattaa tylsyys iskeä ja jalat väsyä.

Pyysinkin miestä tekemään jonkinlaisen penkinpätkän taluttajalle istumapaikaksi. Hänellä oli kuitenkin parempi ajatus: varaston takana on vanha pölli, jolla voisi istuskella ainakin sen aikaa, että penkki tekeytyy. Loistavaa! Pölli paikoilleen ja hieman maisemointia ympärille ja avot!


Ja sitten vaan istuskelemaan. Ei mutta hetkinen, tämähän on jo varattu??

Niinhän siinä tietenkin kävi, että pöllistä tuli Silmun eikä minun istumapaikka. Täytynee siis hätistellä miestä tekemään kuitenkin se penkki. Edes kissa ei sentään voi istua kahdessa paikassa yhtä aikaa, vai..?

Tästä onkin paljon parempi tarkkailla kuin maasta, vähänkö ajattelevaista ihmisiltä!

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kesäkelit

Huh hellettä! Yhtäkkiä on niin lämmintä, etteivät kissat meinaa viihtyä päiväsaikaan tarhassa siksi, että siellä on LIIAN KUUMA. Että semmoinenkin on mahdollista.

Nameilla sentään saa kissat lahjottua tarhaan kuumallakin ilmalla kesäkuvien ottamista varten. Huom., kuvauksissa ei vahingoitettu kissoja, vaikka ne muuta väittäisivätkin. ;)

Hah hah,  kuule ketään ei naurata nää sun "vitsit". (Silmu)

Aura

Saana

Silmu

torstai 26. huhtikuuta 2018

Lintututkimusta

Lämpötila ei vielä kovin keväisenä malta koko aikaa pysyä, mutta muuten kevät näyttää olevan hyvässä vauhdissa! Tintit tekevät pönttöön pesää, sipulikukkia nousee maasta ja Silmu on muuttanut melkeinpä tarhaan asumaan. Muut kissat käyvät tarhassa vielä huomattavasti satunnaisemmin. Silmua ei pieni viileys tai edes märkyys haittaa, kunhan ulkona on LINTUJA.


Silmu on hyvin innokas lintuharrastaja, joka on lajibongaukseen sijaan erikoistunut lähinnä lintujen käyttäytymisen tarkkailuun. Silmu näyttää myös suorittavan empiirisiä kokeita liittyen lintujen pakoetäisyyteen ("flight distance") ja lajienvälisiin eroihin. Tähänastisten tutkimusten mukaan sepelkyyhkyllä näyttäisi olevan kaikkein lyhin etäisyys, eli se lähtee lentoon vasta havainnoitsijan ollessa hyvin lähellä. Lisätutkimuksia kuitenkin vielä tarvitaan riittävän otoskoon saavuttamiseksi.


Koska linnut usein viihtyvät puissa, joutuu lintututkimusta tekevä usein myös kiipeämään puihin tutkimuskohteidensa perässä. Mitäpä sitä ei tutkija tieteen eteen tekisi!