tiistai 28. helmikuuta 2012

Uusi asunto

Synnytyspesä alkoi käydä pentujen kasvaessa hieman pieneksi, Beisa ei mahtunut oikein imettämäänkään muussa kuin hankalassa kyyryasennossa. Pentujen siirtäminen pentulaatikkoon oli edelleen Beisan mielestä kuitenkin nou-nou, joten ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään isompaa pesää.

Niin, tai miksei osteta saman tien kissaperheelle oma talo... Tällainen se uusi pesä nimittäin on:

Kyllä, aika naurettava on. Mutta kelpaa Beisalle ja nyt se mahtuu makaamaan suorana kyljellään.

Pennuista tyttö avasi ensimmäisenä silmänsä ja toinen pojistakin kurkkii jo maailmaa. Toinen poika sen sijaan pitää vielä tiukasti silmiään kiinni. Silmien aukeaminen aiheuttaa lisäongelmia valokuvaamisen suhteen. Salamaa tai lisävaloa ei uskalla käyttää, ettei vahingoita pentujen herkkiä silmiä. Suomeksi: en ole saanut juuri kuvia otettua, koska en ole valoisan aikaan kotona ja kamerassa ei meinaa silloinkaan riittää tehot.

Tässä kuitenkin yksi räpsy eiliseltä. Neitibeige siinä poseeraa:

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kuin somppu heikolla hangella

Välillä muutakin kuin pentuja. Seuraavassa kuvasarja Saanan "sankarillisesta" vaelluksesta jäätikön halki (= parin metrin matka takapihalla).

Yhhyh, enpä muistanutkaan, että piha on täynnä tätä valkoista möhnää...

Mä siis niin inhoan tätä moskaa, se haiseekin pahalta.

No jos tästä tälleen ihan varovasti hiipisi...

Nyt on kyllä pakko putsata tassut.

Oho, oliko tuo lintu?

Kiitti mulle riitti. Mistä täältä pääsee pois?

tiistai 21. helmikuuta 2012

Elämää pentupesässä

Kissanpennuissa on jotain hypnotisoivaa. Niitä jaksaisi katsella tuntikausia, vaikkeivät ne tee tässä vaiheessa oikeastaan mitään. Syövät ja nukkuvat. Mutta se vain on niin ihmeellistä. Heti synnyttyään pennut ovat laihahkoja, hieman alienia muistuttavia otuksia. Parissa päivässä niistä tulee pulleamassuisia kissanalkuja, jotka venyttelevät, haukottelevat ja näkevät unta.

Katsokaa vaikka, eivätkö olekin ihmeellisiä?

Pentujen kuvaaminen pesässä on hieman haastellista, mutta lisävalo auttaa asiassa. Beisan mielestä kuvaaminen on vähän epäilyttävää, joten välillä on parasta palata pesään tarkistamaan, että kaikki pennut ovat tallella ja kunnossa.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Pentukolmikko syntynyt

Beigekolmikko tuli maailmaan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Beisa herätti minut kahden maissa tulemalla sänkyyn kiehnäämään. Siitä sitten siirryimme keittiöön neuvottelemaan synnytyspaikasta. Olin varannut Beisalle synnytykseen saman laatikon, joka on ollut Beisan äidillä Saanalla käytössä jo kolme kertaa. Laatikko on iso, mikä helpottaa synnytyksessä avustamista. Mutta mutta, eihän se tietenkään Beisalle kelvannut, vaan se suuntasi päättäväisesti olkkarissa olevaan katolliseen kissanpesään. Kompromissina siirsin pesän laatikkoon, mihin Beisa oli ihan tyytyväinen. (Minä en, koska oli tosi vaikea nähdä, mitä pesän sisällä tapahtuu, mutta minkäs teet...)

Ensimmäinen pentu syntyi 03.47 ja seuraavat kaksi aika tarkkaan tunnin välein, 04.47 ja 05.42. Kaikki painoivat syntyessää hieman päälle 90 grammaa. Ensimmäistä pentua piti hieman avustaa maailmaan, mutta kaksi seuraavaa tulivat ongelmitta ulos. Beisa rupesi reippaasti putsaamaan pentuja heti syntymän jälkeen ja tuntui muutenkin tietävän, mitä pitää tehdä.
 
Pennut 1 vrk


Pennut ovat saaneet kaikki hyvin painoa ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Alustavan arvion perusteella pesässä tuhisee kaksi poikaa ja tyttö, mutta varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni myöhemmin. ;) Beisa viihtyy ahkerasti pesässä hoitamassa pentuja. Kastraattimammat Riina ja Saana ovat käyneet varovasti kaula pitkällä kurkkimassa pentuja. Riina uskaltautui jopa ihan pesän suuaukolle asti, ennen kuin juoksi vauhdilla karkuun. Kolme pentuetta synnyttänyt Saana näytti lähinnä siltä, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, tosi epäilyttäviä vinkuvia otuksia! Ainakin Riina on hoivannut Saanan pentuja siinä vaiheessa, kun ne ovat varmuudella osoittautuneet kissoiksi, joten ehkä Saana-mummikin pehmenee pentujen kasvaessa.
Pennut 3 vrk

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

H-hetki lähenee

Viime yönä heräsin kummalliseen ääneen. Mennessäni paikallistamaan äänen lähdettä, löysin Beisan kiskomasta tarmokkaasti miehen housuja vaatelaatikosta ulos. En tiedä, oliko neidin tarkoituksena tyhjentää laatikko ja tehdä pesä sinne, vai kasata sopiva vaatemytty huoneen nurkkaan pesäksi, mutta päättäväiseltä se ainakin vaikutti. Vanha tuttu pesälaatikko, jossa Beisa on itse syntynytkin kolmisen vuotta sitten, on ollut keittiössä esillä jo viikon verran, mutta se ei selvästikään vastaa Beisan mielikuvaa sopivasta synnytyspaikasta. Kastraattimammat Riina ja Saana sen sijaan viihtyvät pesälaatikossa nukkumassa.

H-hetkeen on vielä vajaat 2 viikkoa. Beisa on pyöristynyt somasti, muttei ilmeisesti halua tulla kuvatuksi pulleassa olomuodossaan. Sen verran tehokkaasti neiti pakeni kameraa yrittäessäni ottaa kivaa odotuskuvaa. Tässä kuitenkin jonkunlainen otos:
Kovin isoa pentuetta tuskin on kuitenkaan tulossa, mutta selvästi siellä jotain kasvaa. :)