keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Lunta maassa

Ihanaa, aamulla herätessä maa oli kauniin valkoinen! Koska tiedän, ettei tätä iloa kauaa kestä (huomiseksi luvattiin vesisadetta...), hätistin kissat heti tarhaan kuvattaviksi. Tai oikeastaan lahjoin tulemaan sinne heittelemällä nameja tarhaan.

Tiiti on tarkkana

Aura kuuli epäilyttävän äänen

Niin mihin ne namit meni?

Tassuthan täällä paleltuu!

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Marraskuun valoa

Joskus marraskuussakin paistaa aurinko. Silloin siitä pitää ottaa kaikki irti. :)

lauantai 21. lokakuuta 2017

Tiputelkkarin syysohjelmisto

Kalenteriin katsoessa on vielä pikkasen aikaista aloittaa lintujen talviruokinta, mutta koska yöksi oli luvattu niin kylmää (aamulla näytti viittä pakkasastetta), ripustin puuhun yhden jyväsyötin. Lintujen mielestä ilmeisesti ei ollut yhtään liian aikaista laittaa ruokaa esille, syötissä on nimittäin roikkunut tiaista ja varpusta koko päivän. Riitaakin on meinannut tulla.

Kissoja lisääntynyt lentoliikenne luonnollisesti miellyttää. Silmu suuntasi heti kissanluukun aamulla auettua tarhaan hyvään lintujentarkkailuasentoon. Maa oli kuurassa ja kuvaajan sormia paleli, mutta omistautunutta lintutarkkailijaa ei pieni kylmyys haittaa.


Hieman vähemmän omistautuneet tarkkailijat suuntasivat tarhaan vasta ilman lämmettyä aamun pakkaslukemista. ;)

Yhteistarkkailua

Säk-säk-säk, siellä puussa niitä on.

Osaa kiinnosti auringonotto lintuja enemmän.

torstai 5. lokakuuta 2017

Syksyn tunnelmia

Vaihteeksi pläjäys instassa jo esillä olleita kuvia nähtäviksi myös niille, jotka eivät instaa seuraile. Syksyn tuntua on jo hyvin vahvasti ilmassa, joten kissat viihtyvät ulkona aiempaa vähemmän (poikkeuksena Silmu, jota ei pahemin tunnu viileys tai kosteus häiritsevän) ja vähistä aurinkoisista hetkistä otetaan kaikki ilo irti.

Silmu kyttäilemässä lintuja aamu-usvassa

Syyskuussa liikkui vielä perhosia. Aura on bongannut nokkosperhosen.

Auringon paistaessa siitä pitää nauttia. Esimerkkiä näyttää Riina.

Myös syksyllä pitää muistaa venytellä. :)

maanantai 18. syyskuuta 2017

Pentuja katsomassa

Kävin katsomassa Kisompa's -pentuja ja otin toiveikkaasti myös kameran mukaan. Sen verran aurinko paistoi, että jokunen siedettävä kuva saatiin aikaiseksi. Mallit olivat söpöjä, mutta melkoisen vikkeliä. ;) Pentueessa on kätevästi kaksi sinistä (tyttö ja poika) ja kaksi riistaa (myös tyttö ja poika). Näin isoista (11-viikkoisista) pennuista näkee jo selvästi tytön ja pojan eron, joten pentuja oli yllättävän helppo tunnistaa kuvista. Tai ainakin luulen tunnistaneeni ne.

Sort of ryhmäkuva

Riista tyttö

Sininen tyttö

Riista poika

Sininen poika

Jollakin on hieman hullua päässä... :D

Muutenkin oli lievää riiviöintiä havaittavissa...

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Esittelynäyttely Salossa lauantaina 9.9.2017

Somakiss ry järjestää yhdessä Pyhä Birman Kissan ry:n kanssa ensi lauantaina eri kissarotujen esittelynäyttelyn Salon VPK:n talolla. Kissojen silittelyn ja rotuesittelyjen lisäksi tarjolla mm. kissa-agilitya. 😃 Meiltä edustamaan ja silitettäväksi lähtee Aura.

Lisätietoa alla + Somakissin kotisivuilla ja facebookissa. Tulkaa moikkaamaan ja vinkatkaa Salossa ja siellä päin asuville tutuille!


maanantai 28. elokuuta 2017

Elokuun iltoja

Ilmat alkavat viilentyä, varsinkin iltaisin on jo aika kylmä. Mutta sehän ei tokikaan estä kissoja nauttimasta tarhailusta. Lämpimänä pysyy, kun jahtailee yöperhosia. Varsinkin nuoriso viettäisi varmaan mielellään koko yönkin tarhassa. Tylsä emäntä hakee kaikki kuitenkin yöksi sisälle.

Yökuviin ei valitettavasti riitä kamerassa valoteho, mutta päivisin on tullut räpsittyä aika paljon kuvia. Valjasulkoiluun verrattuna kuvaaminen on huomattavasti helpompaa.

Häivy paparazzi, olen piilossa.

Tarhassa on hyvä vaania myös lintuja.

Välillä voi myös vähän söpöillä.

Kivireunuksella on hyvä tasapainoilla.

Tarhan enempi kalustaminen jää tosiaan ensi kesälle, mutta saimme hankittua sinne sentään jo jotain "huonekaluja" istumista varten. Testausryhmä totesi niiden olevan "ihan ok".

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uusi tarha

Jee, uusi tarha on viimein pystyssä! :) Tarhassa on toistaiseksi lähinnä seinät ja katto, sisustuksen miettiminen menee ehkä ensi kesään. Kasvillisuuskin on rakennusprojektin jäljiltä vähän tallaantunut, mutta eiköhän se siitä elvy. Onpahan kissoille hetkeksi uutta ihmeteltävää.

Taluttimen päässä tulee todennäköisesti edelleen vietettyä paljon aikaa, mutta jospa tarhan ansiosta saisi juoda esimerkiksi aamukahvin rauhassa.




maanantai 17. heinäkuuta 2017

Taluttimen päässä

Kissatarha on edelleen valitettavasti vaiheessa "suunnittelu", joten olen viettänyt aika paljon aikaa taluttimen päässä. No, tosin tarpeeksi lämpimällä ilmalla kissa (ainakin Saana) pysyy hallinnassa, vaikkei flexistä koko aikaa kiinni pitäisikään. :D


Vikkelämpien otusten kanssa en moista uskalla kokeilla...

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ulkomaan sertiä metsästämässä

Saanan kanssa olemme käyneet aika monessa näyttelyssä, täyttäähän se jo seuraavaksi 11 vuotta. Ennen Saanan siirtymistä edustustehtävistä eläkkeelle olisi vielä tarkoitus saada korkeimpaan kastraattititteliin (SP) vaadittavat sertit kasaan. Varsinainen valmistuminen on tarkoitus tähdätä kotinäyttelyyn eli Turokiin, mutta sitä varten piti ensin lähteä hakemaan vähintään yksi titteliin vaadittava ulkomaan serti.

Koska tutut Tallinnan näyttelyt eivät sopineet aikatauluihin, piti lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan, Ruotsiin. Itse olen käynyt vain Tallinnan näyttelyissä, mutta huvittavaa kyllä Saana sen sijaan on ollut Ruotsissa ennenkin, näyttelyreissulla kasvattajansa kanssa. Onneksi pääsimme tutun abysomppuporukan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin ihmetellä.

Näyttely järjestettiin Karlstadissa, jonne on Tukholmasta matkaa kolmisensataa kilometriä. Matkasimme Turusta Tukholmaan yölaivalla ja perjantai-aamuna jatkoimme satamasta matkaa melkoisen täynnä tavaraa ja kissabokseja olevalla autolla.

Yövyimme Kristinehamnissa Karaby Gårg B&B:ssä, joka on viehättävä maalaistalo lampaine ja kanoineen. Olimme perillä niin aikaisin, etteivät kaikki huoneet olleet vielä valmiina, mutta saimme onneksi jätettyä kissat bokseissa yhteen huoneeseen siksi aikaa, että kävimme syömässä. Palattuamme saimme aika pian loputkin huoneet ja kaikki kissat pääsivät pois bokseista tutkimaan paikkoja.

Joka ikkunalla oli pelargonia. <3

Ja huoneemme ikkunasta näkyi lampaita!

Saana lämmitti kuitenkin enemmän oma sänky. :D

Lauantaiaamuna suuntasimme näyttelypaikalle, jonne oli noin tunnin ajo majapaikastamme. Näyttelyyn meno oli suomalaiseen systeemiin verrattuna hieman erilaista, sillä Ruotsissa kaikilta kissoilta tarkastetaan vain rokotukset, ja eläinlääkärin tarkastukseen osoitetaan pistokokein. Sunnuntaina pääsimme Saanan kanssa eläinlääkäritarkkiin, jossa katsottiin lähinnä mikrosirun vastaavuus. Eri päivien näyttelyt olivat todella erilliset, sillä sunnuntaina ilmoittauduttiin ihan samalla tavalla kuin lauantainakin ja molemmille päiville oli oma luettelonsa. Häkkisisustukset sai onneksi jättää yöksi paikoilleen. Omia häkkejä näyttelyyn ei saanut tuoda, vaan käytössä olivat järjestävän yhdistyksen häkit. Häkkien seinät etuseinää lukuunottamatta olivat metallia, edessä oli ristikkoseinä ja -ovi.


Näyttelyssä oli myös joitakin sellaisia erikoisluokkia, joita Suomessa ei ole. Veteraaniluokan (kissat 7-10 v) lisäksi oli erikseen yli 10-vuotiaille tarkoitettu senioriluokka. Hieman harmittaa, etten tajunnut ilmoittaa Saanaa siihen, mutta toisaalta olipahan vähemmän säätöä. Lisäksi oli ainakin pentueluokka, jossa kilpailevat ryhmänä 4-7 kuukauden ikäiset pentuesisarukset, joita tulee olla vähintään kolme.

Oma ruotsinkielen taito on parhaimmillaankin keskinkertainen, mutta yllättävän hyvin silläkin pärjäsi. Suurin osa ihmisistä toki puhui myös englantia, mutta halusin jääräpäisesti ainakin yrittää ensin sanoa asiani ruotsiksi. Kissanäyttelysanastoa ei jostain syystä kouluruotsissa käyty kattavasti läpi, joten siinä oli eniten puutteita, kahvin ostelu sun muu sujui huomattavasti paremmin. Sain sentään selitettyä häkkinaapurille esimerkiksi sen, että Saana tarvitsee vielä yhden sertin kotimaasta, mutta haluan sen valmistuvan nimenomaan Suomessa, jotta Saanan kasvattajakin pääsee paikalle. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, mikä helpotti kommunikointia todella paljon.

Näyttely sujui seurueen kaikilta kissajäseniltä yli odotusten. Kaikki saivat sertinsä, kaikki valmistumista havitelleet valmistuivat ja kaikki saivat myös jotain ekstraa, VP:n tai TP:n. Saanakin siis sai sertinsä molempina päivänä ja oli sunnuntaina yllättäen tuomarin paras! Tuomari (Helene Lis) oli niin vaikuttunut Saanan iästä ja hyvästä kunnosta, että nominoi sen.

"Super duper DIVA" :D

That's me!

Sunnuntaina näyttely päättyi tuntia aiemmin kuin lauantaina, mikä oli tosi ilahduttavaa, koska edessä oli taas lähes neljän tunnin ajo Tukholmaan. Tukholmassa olimme yötä aivan sataman vieressä, jotta ehdimme aamulaivaan.

Huoneesta (14. kerros!) oli hulppeat näkymät

Kotimatka laivalla sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.

Kaikenkaikkiaan reissu oli melko pitkä ja rankka, mutta myös hyvin antoisa ja mukava!