tiistai 12. toukokuuta 2020

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Ulkoilukausi on alkanut todenteolla. Silmu ja Saana haluaisivat ensimmäiseksi aamulla tarkastamaan tilukset (Saana syömään heinää ja Silmu vaanimaan lintuja), kun taas henkilökunnan mielestä ensin pitää saada tietokone päälle ja kahvia koneeseen (siis ihmiseen, ei tietokoneeseen mielellään....). Henkilökunta saakin ihan itse valita, haluaako juoda kahvinsa tietokoneen ääressä rauhassa vai ulospääsyä kärttäville kissoille "ei vielä!" hokien.

Monena aamuna ulkoiluseurana ovat olleet kaksi pientä oravaa, jotka ovat tietenkin aivan huippujänniä kissojen mielestä. Sekä kissojen että kuvaajan harmiksi pikkuoravat ovat fiksuja ja kiipeävät ylös puuhun liian lähelle mennessä.

"Kohde havaittu!"

Myös pikkulinnut ovat varovaisia ja lähtevät herkästi lentoon.

Sen sijaan sepelkyyhkyt päästävät sekä minut että kissat todella lähelle ennen lentoon pyrähtämistä. Lievätkö niin varmoja pakoon pääsystään vai tyhmänrohkeita? Ihmisistä ne eivät välitä juuri mitään, kissoja väistävät vasta kun/jos kissa syöskyy kohti. Usein ne laskeutuvat takaisin maahan aika lähelle, joten eivät ilmeisesti suuremmin stressaannu. Hyvä niin.

No nyt on jännää!
 
"Höh se lähti taas lentoon."

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kotona

Kotona ollaan täälläkin tiiviisti oltu. Istun tavallisestikin aika paljon kotona tietokoneella, joten sinänsä kissojen elämään korona ei ole suuria muutoksia tuonut. Normaalisti toki pystyn lähteämään tekemään hommia muualle, jos häirintä käy mahdottomaksi. Nyt täytyy joko viihdyttää kissoja välissä tai kestää "osallistuminen".

Mitä me nyt tehdään, tilattaisko netistä kissanruokaa? Mä voin painella näitä nappeja.


Neulontaa? Joo, kiva!

Tiiti demonstroi neljän seinän sisällä pysymistä.

Aurinkoisella ilmalla ketään ei tarvitse viihdyttää. 

Joko ois ruoka-aika? NÄLKÄÄÄÄ!

Kyllä, keittiö on tuolla suunnassa. Arvon palvelija menee sinne vaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Hämeenlinnan näyttelyssä

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina suuntasimme Hämeenlinnaan SUROKin näyttelyyn porukalla Aura, Silmu ja Eppu. Poikkeuksellista kyllä mies ihan vapaaehtoisesti tarjoutui lähtemään mukaan (!!), joten arvosteluistakin on kuvia.

Silmulla oli kilpailijana siskopuoli Isla, jolle serti lopulta meni, joten Silmun päivä oli nopeasti taputeltu. Harmi kyllä ruokaa sai vasta yhtä aikaa kämppäkaverin kanssa, joten sitä piti vähän odotella.

Siis miten niin ruokaa saa vasta kun Aurakin on käynyt arvostelussa?


Eppu oli jo nuorissa. Epun mielestä näyttelyssä voisi saada huomattavasti enemmän namia ja välillä on vähän tylsää, mutta muuten ok

En ole ihan varma tykkäänkö moisesta hännänräpläämisestä...

Aura sai sertinsä ja valmistui PR:ksi.