Kissanristiäiset

Pennuilla on nyt työnimet. Koska pentujen emon nimi on Saana, myös jälkikasvun nimet henkivät pohjoista. Saanan edelliset pentueet on nimetty niiden isien mukaan, mutta koska tämä on Saanan viimeinen pentue, nimet tulevat vaihteeksi emon mukaan. Niin, ja lisäksi mielikuvitukseni teki stopin, enkä keksinyt Valdoon liittyen mitään teemaa. ;) Edellisten pentueiden isät ovat olleet nimiltään Aku (pennut saivat nimensä Disney-hahmojen mukaan) ja Panda (pennutkin olivat eksoottisia eläimiä).

Tässä mönkii Tundra...

...ja tässä nyrpistelee Taiga.

Lisää aisteja

Pentujen silmät ovat nyt auenneet. Sinisen silmät aukesivat ensin ja riistan heti perässä päivää myöhemmin. Aukinaiset silmät tekevät ihmeitä pentujen ulkonäölle. Ne näyttävät heti merkittävästi enemmän kissoilta. Ja merkittävästi söpömmiltä, luonnollisesti. ;)

Pennut kasvavat

Viikko on lyhyt aika, mutta siinäkin voi jo tapahtua suuria asioita. Kuten esimerkiksi, että kissanpentu tuplaa painonsa, oppii kehräämään ja venyttelemään, rupeaa raottelemaan silmiään... Käsittämätöntä, miten paljon voikaan kuluttaa aikaa tuijottamalla otuksia, jotka eivät tee oikeastaan mitään. Siinä on vain jotain niin äärimmäisen hellyyttävää, kun pienenpieni kissa venyttää itseään kuin iso kissa ikään tai yrittää putsata käpäläänsä.

"Pois alta, minä menen tästä!"

Riistalla pennulla oli alkuhankaluuksia syömisen kanssa, mutta sekin syö nyt jo reippaasti ja on kasvanut kovasti. Toki se on edelleen pienempi kuin alusta asti kunnolla syönyt siskonsa, mutta asenne korvaa puuttuvan massan... Riistan silmät ovat jo sen verran raollaan, että pentujen kuvaamiseen tulee pian tauko. Pentulaatikossa ja koko huoneessa on sen verran hämärää, että ilman salamaa ei ole toivoakaan saada minkäänlaisia kuvia.

Pennut syntyivät!

Pennut syntyivät viimeinkin eilen! Olimme jo perjantaista asti olleet varmoja, että tänään ne syntyvät, ihan varmasti tänään... Saanalla ei vain ollut mikään kiire. Saanan kasvattaja oli lupautunut synnytysavuksi. Jos pennut olisivat syntyneet viikonloppuna, hän olisi päässyt ongelmitta milloin vain. Maanantaina hän pääsisi tulemaan vasta iltapäivällä. Saana oli maanantaiaamuna aika levoton ja yritti hoitaa edellisestä pentueestaan kotiin jäänyttä Beisaa. Beisa on kohta kaksivuotias, eli Iso Kissa, eikä näin ollen todellakaan arvostanut emonsa hoitoyrityksiä! Aamupäivä menikin jännätessä, että ehtiikö apukätilö töistä paikalle vai ei. Saana odotti kuitenkin hyvin kiltisti siihen, että synnytysavustaja ehti paikalle.

Synnytys sujui hyvin ja maailmaan tupsahti noin tunnin välein kaksi pientä somalilasta, riista (ensimmäisenä) ja sininen (toisena). Kummankin syntymäpainot olivat yli 100 grammaa. Odottelimme jonkun aikaa mahdollista kolmatta, mutta Saanan rauhoituttua imettämään näytti vahvasti siltä, ettei mahassa ollut sen enempää pentuja. Alustava sukupuoliarvio on kaksi tyttöä.

Eipä sitä taas meinannutkaan muistaa, miten pieniä upouudet kissanalut ovat! Ja miten huvittavasti niiden pienet korvat heiluvat imemisen tahdissa.

Riina on nähnyt pentuja ennenkin, mutta ei sekään tainnut muistaa, millaisia ne tarkkaan ottaen ovat. Se kävi kuono pitkällä kurkkimassa pentuja ja yritti peittää niitä! Haisivat siis ilmeisesti pahalta. ;) Beisan mielestä pennut ovat taatusti kamalinta, mitä se on ikinä nähnyt. Niitä voi katsoa korkeintaan metrin päästä ja jos ne inahtavatkaan, pitää pötkiä vauhdilla karkuun! ;)

Liikehdintää mahassa

Saanan mahassa näkyy ja tuntuu jo liikehdintää. Mahassa on ainakin kaksi pentua, yksi molemmissa kyljissä. (Tai yksi tosi nopea, joka liikkuu kylkien välillä. ;) Varmaan siellä on joku jossain välissäkin piilossa. En osaa tunnustelemalla päätellä, onko joku möykky pennun pää vai takapuoli, ja kuuluuko toinen möykky samaan pentuun kuin se ensimmäinen vai ei. Saana on aika väsynyt ja nukkuu paljon. Rankkaa on pentujen hautominen!

Saanalla on koko ajan nälkä, yleensä joku asia vialla (ruoka pahaa, joku on vallannut sen lempipaikan, kukaan ei silitä jne.) ja krooninen halipula. Se on siis niiiin raskaana!

Riina, Saanan isosiskopuoli, on kaiketi Saanalle jonkinlainen emo, jolta haetaan sympatiaa. Riina onkin viime aikoina pessyt Saanaa tavallista enemmän. Riina myös päivystää välillä Saanan seurana pentulaatikossa.

Pentuvalmistelut käynnissä

Ensimmäisiä Foxkiss-pentuja odotellaan syntyviksi viikon 1/2011 lopussa. Pentulaatikko tuotiin varastosta pentuhuoneeseen eli keittiöön ennen joulua. Koska meillä ei ole ylimääräistä huonetta pentukäyttöön, edellisetkin pennut ovat syntyneet keittiössä. Yllävää kyllä, se on kaikista huoneista se, jossa on kaikken vähiten pennunmentäviä koloja tukittavaksi. Keittiö on pentuhuoneena hyvä myös siksi, että pennut tottuvat väkisinkin kaikenlaisiin omituisiin kolinoihin, piippauksiin ja muihin ääniin. Huonona puolena mainittakoon mm. ruuanlaitossa "avustavat" uteliaat pennut...

Tällä kertaa emme käyneet eläinlääkärissä ultraäänitutkimuksessa ollenkaan, joten pentujen lukumäärä on arvoitus. Saanan molemmissa edellisissä pentueissa on ollut neljä pentua. Maha vaikuttaa pienemmältä kuin edellisillä kerroilla, joten ehkäpä tällä kertaa pentuja tulee vähemmän. Vaihtoehtoisesti muistikuvat mahan koosta voivat pettää. Saana ei ollut lainkaan innostunut esittelemään mahaansa kameran edessä, mutta jonkilainen kuva siitä sentään saatiin.

Huomatkaa tulevan mamman innostunut ilme poseeraamiseen...

Sama pentulaatikko on ollut käytössä Saanan kaksilla edellisilläkin pennuilla, joten loota on Saanalle tuttu. Se kävi tarkistamassa laatikon läpi ja petaili hieman pehmusteita, ja oli sen näköinen, että hyvä homma, tällaista täällä jo tarvittiinkin. Myös muut kissat kävivät (tietysti) ihmettelemässä laatikkoa. Riinan mielestä laatikon päällystä on oiva nukkumapaikka, onhan se patterin vieressä.

"Häivy, yritän saunoa!"

Kissat tuntuvat muutenkin löytävän kaikki lämpimät paikat. Saunan lauteillla tulee usein vastaan vasemmalla kuvassa oleva näky... Voi sitä närkästyksen määrää, kun sauna tullaan pilaamaan märällä vedellä, inhottavalla sihisevällä kiukaalla ja liian kuumalla lämpötilalla!