Talviulkoilua

Lumettoman alkutalven jälkeen tänne on näköjään tänään satanut koko vuoden lumimäärä kerralla. Kissoistakin saa toivottavasti lumikuvia tänä vuonna. Viime talvena jäi talvikuvasaalis aika laihaksi.

Ennen "lumi-infernoa" kerkesin kokeilla Silmun kanssa vähän talvivaljastelua. Kylmähän siellä oli, mutta ilmeisesti sen verran kivaa kuitenkin, että piti päästä melkein heti uudestaan. Toisella kerralla kokeiltiin myös takkia, joka sai hieman ristiriitaisen vastaanoton.

"Näyttää melko kylmältä..."

"Hei ihminen, täällä JÄÄTYY!"

Reippaasti eteenpäin, sanoi Silmu lumihangessa.

Takin kamaluus unohtui, kun piti kytätä tiellä kävelevää koiraa.

 

Aura ei tykkää valjastelusta, mutta viihtyy tarhassa talvellakin.

Hyvää joulua!

Oikein hyvää joulua kaikille kissoille ja kissaihmisille! Toivottavasti pääsette olosuhteista huolimatta nauttimaan joulunvietosta jollain mieleisellä tavalla. 😊

Kaikkea liikkuvaa mä metsästän (huonolla menestyksellä)

Ei ole kuulkaa pienen kissan elämä helppoa! Ulkona on paljon kaikenlaista mielenkiintoista kytättävää, mutta niillä on käytössä ihan epäreiluja keinoja paeta kissoja.

Esimerkiksi perhoset lentävät, kuinka tyhmää! Tässä kytätään amiraaliperhosta.

Myös linnut, mokomat ryökäleet, lentävät. Ilmeesi, kun lupaavasti maassa hypähdellyt punarinta kaikkoaa korkeuksiin.

Orava! Oravat eivät lennä, kuinka hienoa!

Lämpenee, lämpenee...

No mihinkäs se nyt meni?

Korkealle puuhun! Mikä suunnaton vääryys!

Laiskaa menoa

 ...siis lähinnä minulla blogin päivityksen suhteen, mutta toki myös kissoilla. 😀 Nämä kuvat varmaan summaavatkin aika hyvin kesän tunnelmat.

Ulkona on oltu säiden salliessa ja kytätty lintuja, oravia ja mitä nyt milloinkin pihapiiriin sattuu osumaan. Joskus vähän nurinniskoinkin.

Minun ja kissojen yhteinen harrastus on ötököiden bongailu, vähän eri näkökulmasta tosin. Itse haluan vangita ötökät valokuvaan ladattavaksi iNaturalist-palveluun tunnistusta varten, kun taas kissat haluavat lähinnä... noh, syödä ne. Kissoja ei myöskään kiinnosta kaikenlaiset ötökät, vaan kiinnostus rajoittuu lähinnä "jänniin" ötököihin, joita ovat tällä hetkellä (ehkä tässä järjestyksessä) heinäsirkat, sudenkorennot ja perhoset. Käsittämättömän hyvin ne huomaavat myös paikoillaan olevat heinäsirkat. Ehkä ne pitävät myös jotain vain kissojen korvin kuultavaa ääntä.

Jos et ole vielä naputellut kissasi/kissojesi tietoja kissojen käyttäytymistutkimukseen, pistähän töpinäksi! Tavoiteotoskoko on abyissa 349 ja sompuissa 208, mikä on aika paljon rodun kokoon nähden. Molemmissa roduissa on jo alaraja ylitetty. Oman rotusi (myös maatiaiset voivat tietenkin osallistua!) tilanteen voit tarkistaa täältä. Aikaa osallistua on 6.9. saakka. Itse olen saanut 3/6 kissaa laitettua. Kysymyksiä on aika paljon ja osiin on hieman vaikea vastata, koska kissan käyttäytyminen saattaa riippua paljon tilanteesta. Yritän kuitenkin saada loputkin määräaikaan mennessä laitettua, koska on aina parempi, mitä enemmän aineistoa on. Vastaamisen jälkeen kissasta saa tulosraportin, jossa näkyy kissan tulos suhteutettuna kaikkiin rotuihin ja omaan rotuun, mikä on ihan mielenkiintoinen tieto.

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Ulkoilukausi on alkanut todenteolla. Silmu ja Saana haluaisivat ensimmäiseksi aamulla tarkastamaan tilukset (Saana syömään heinää ja Silmu vaanimaan lintuja), kun taas henkilökunnan mielestä ensin pitää saada tietokone päälle ja kahvia koneeseen (siis ihmiseen, ei tietokoneeseen mielellään....). Henkilökunta saakin ihan itse valita, haluaako juoda kahvinsa tietokoneen ääressä rauhassa vai ulospääsyä kärttäville kissoille "ei vielä!" hokien.

Monena aamuna ulkoiluseurana ovat olleet kaksi pientä oravaa, jotka ovat tietenkin aivan huippujänniä kissojen mielestä. Sekä kissojen että kuvaajan harmiksi pikkuoravat ovat fiksuja ja kiipeävät ylös puuhun liian lähelle mennessä.

"Kohde havaittu!"

Myös pikkulinnut ovat varovaisia ja lähtevät herkästi lentoon.

Sen sijaan sepelkyyhkyt päästävät sekä minut että kissat todella lähelle ennen lentoon pyrähtämistä. Lievätkö niin varmoja pakoon pääsystään vai tyhmänrohkeita? Ihmisistä ne eivät välitä juuri mitään, kissoja väistävät vasta kun/jos kissa syöskyy kohti. Usein ne laskeutuvat takaisin maahan aika lähelle, joten eivät ilmeisesti suuremmin stressaannu. Hyvä niin.

No nyt on jännää!

 

"Höh se lähti taas lentoon."

Kotona

Kotona ollaan täälläkin tiiviisti oltu. Istun tavallisestikin aika paljon kotona tietokoneella, joten sinänsä kissojen elämään korona ei ole suuria muutoksia tuonut. Normaalisti toki pystyn lähteämään tekemään hommia muualle, jos häirintä käy mahdottomaksi. Nyt täytyy joko viihdyttää kissoja välissä tai kestää "osallistuminen".

Mitä me nyt tehdään, tilattaisko netistä kissanruokaa? Mä voin painella näitä nappeja.

Neulontaa? Joo, kiva!

Tiiti demonstroi neljän seinän sisällä pysymistä.

Aurinkoisella ilmalla ketään ei tarvitse viihdyttää. 

Joko ois ruoka-aika? NÄLKÄÄÄÄ!

Kyllä, keittiö on tuolla suunnassa. Arvon palvelija menee sinne vaan.

Hämeenlinnan näyttelyssä

Tammikuun viimeisenä sunnuntaina suuntasimme Hämeenlinnaan SUROKin näyttelyyn porukalla Aura, Silmu ja Eppu. Poikkeuksellista kyllä mies ihan vapaaehtoisesti tarjoutui lähtemään mukaan (!!), joten arvosteluistakin on kuvia.

Silmulla oli kilpailijana siskopuoli Isla, jolle serti lopulta meni, joten Silmun päivä oli nopeasti taputeltu. Harmi kyllä ruokaa sai vasta yhtä aikaa kämppäkaverin kanssa, joten sitä piti vähän odotella.

Siis miten niin ruokaa saa vasta kun Aurakin on käynyt arvostelussa?

Eppu oli jo nuorissa. Epun mielestä näyttelyssä voisi saada huomattavasti enemmän namia ja välillä on vähän tylsää, mutta muuten ok

En ole ihan varma tykkäänkö moisesta hännänräpläämisestä...

Aura sai sertinsä ja valmistui PR:ksi.

Hyvää joulua!

Joulukuvaukset olivat yhtä "onnistuneita" kuin tavallisestikin, ainoa säällinen posettaja oli tällä kertaa Tiiti. Huomattavasti onnistuneempia joulukuvia abysompuista voi katsella ja jakaa mm. Instassa tunnisteella #somakissjoulu19. Myös "ei mennyt niin kuin Strömsössä" -tyyppiset otokset, kuten nämä tässä alla, ovat tervetulleita. 😁

Oikein hyvää, rauhallista, vauhdikasta (tai millaista joulua kukakin haluaa viettää) kaikille! 😀

Viikonlopun näyttelykuulumisia

Viime viikonloppuna oli ns. kotinäyttely, eli Turun rotukissayhdistyksen jokasyksyinen näyttely täällä Turussa. Koska näyttelyyn ei tarvitse sen kummemmin matkustaa, ei näyttelypäiviin tule pitkiä ajomatkoja muun lisäksi, mutta jostain syystä Turun näyttelyihin tulee aina kaikenlaista muuta puuhaa varsinaisen näyttelyn oheen. Esimerkiksi rotuyhdistyksemme rotupöytä käydään kasaamassa jo perjantai-iltana ja samalla varaillaan omille ja tuttujen kissoille paikkoja häkkiriveistä, missä aina tuppaa muutama tunti menemään.

 Rotupöytä bannereineen pystyssä, muuten on vielä hallissa tyhjää.

Lauantaina mukana oli Silmu, joka sai sertinsä ja valmistui näin ollen titteliin Grand International Champion. Varsinkin korkeimpiin titteleihin valmistuville kissoille on usein tapana pitää näyttelyissä "juhlat", joissa skoolataan kavereiden kanssa ja usein myös syödään herkkuja. (Kissat saavat toki myös omia herkkujaan.) En lopulta harkinnasta huolimatta ollut varannut Silmulle mitään (koska rotupöytä ja laiskuus jne. perjantaina), mikä olikin hyvä. En juhlista titteleitä ennen kuin olen saanut käteeni arvostelusetelin, jossa titteli seisoo mustana valkoisella. Mitä lie taikauskoa tämä, mutta parempi katsoa kuin katua. Arvosteluseteleiden tulossa kesti niin kauan, että suurin osa ihmisistä oli siinä vaiheessa jo ehtinyt lähteä näyttelystä, joten aika ankeat juhlat olisi tullut. 😂 No, pääsin osallistumaan sunnuntaina toisiin valmistumisjuhliin, joissa skoolattiin samalla myös Silmulle.

Laiska ihminen ei vaivautunut edes valmistumisjuhlia järjestämään, joten kostoksi en varmasti katso kameraan päinkään.

Sunnuntaina minulla ei ollut teknisesti ottaen ollenkaan omaa kissaa mukana, kun Silmun sininen poika Eppu tuli näyttelyyn oman ihmisensä kanssa. Eppu oli toista kertaa näyttelyssä, nyt jo nuorten luokassa. Nuorten luokan ikäraja tuli kätevästi täyteen juuri samana päivänä jona näyttely oli, lauantaina Eppu olisi ollut vielä pentuluokassa. Eppu on ikäisekseen melkoisen iso, joten sen puolesta olikin sopivampaa edustaa nuorissa kuin pennuissa. Tuomari tykkäsi etenkin Epun väristä ja ilmeisesti muustakin, sillä hän nominoi Epun eli valitsi sen tuomarin parhaaksi! Meitä ihmisiä taisi jännittää paneeli paljon enemmän kuin Eppua, joka näytti ottavan sen aika rennosti, ihan kuin olisi ennenkin mukana ollut. Toki pöydältä piti yrittää livistää, onneksi assarilla oli nopeat refleksit. 😁

Eppu paneelissa. (Kuva Tessa.lv, jonka sunnuntaina ottamat kaikki paneelikuvat löytyvät täältä.)

Epun isällä Deanilla oli sunnuntaina näyttelyssä kaksi muutakin jälkeläistä, joten se sai kokoon siitosluokan ja oli kategorian paras siitosuros!

Tilhi katselee tilhiä

Tilhet ovat lempilintujani, tai ainakin yksiä monista niistä. Siksikin minulla on myös Tilhi -niminen kissa. Myös Tilhi pitää kovasti tilhistä, joskin varmaan hieman eri syistä kuin minä. Tänään pihaan pölähti iso parvi tilhiä. Taitavat olla lähialueiden pihlajanmarjat jo lopussa, kun puuhun jääneet omenatkin kelpaavat.

Omentoita suurempi houkutin on kuitenkin juoma-/kylpyallas. Hieman huvittavan näköistä, kun koko parvi yrittää tunkea sinne yhtä aikaa. Aika kiukkuisesti tilhet näyttävät myös puolustavan omaa kylpyoikeuttaan. No, kukapa siitä tykkäisi, jos joku toinen yrittäisi änkeä yhtä aikaa pesulle omalla vuorolla!

Tilhi ei ole kiinnostunut kylpemisestä itse, mutta katselee kyllä mielellään kylpeviä tilhiä.

Nyt kytätään...

En ole BB:a katsonut, mutta ohjelman mainostunnari sopii Silmun päiväohjelmaan kuin nenä päähän. Siinähän hoetaan, että: "nyt kytätään, nyt kytätään..." Isoveljen sijaan täällä pieni kissa valoo oravien ja lintujen puuhia jos ei nyt ihan 24/7, niin monta tuntia päivässä kuitenkin.

Laitoin linnuille jo talipötkön tarjolle, vaikka vielä aika lämmintä onkin. Oraville ei ole vielä keinoruokintaa, mutta keräilen niille tammenterhoja puistosta. Homman huonoina puolina on a) joka puolelta pihaa löytyvät tammen taimet ja b) ihmisten melko oudoksuvat katseet terhoja keräillessä. Hyödyt ovat kuitenkin näitä suuremmat. Laitan terhot kaivon kannen päälle, jonne on kissatarhasta hyvä näkyvyy. Oravat käyvät hakemassa yhden terhon kerrallaan ja kipittävät hautaamaan sen jonnekin päin pihaa. Kissojen, etenkin siis Silmun, mielestä tämä on about jännintä maailmassa. Silmu jaksaa kököttää tarhassa paikoillaan tuntikaupalla katsomassa oravatelkkaria.

Kuten näkyy, ihan kaikki terhot eivät päädy oravien suuhun, vaan unohtuvat kätköihin. Tai ehkä tämä on vinkki oravilta, että pihassa olisi hyvä olla tammi tai pari? Tai sata..?

Silmullakin on rajansa. Jos sataa kunnolla vettä, niin oravat saada olla ihan keskenään ulkona. Onneksi ikkunastakin voi tarkkailla pihan menoa.

Hiljaiseloa

Pennut, joiden nimiksi tuli Leo (riista) ja Eppu (sininen), muuttivat uusiin koteihinsa elokuussa. Sen jälkeen täällä on ollut hyvin, hyvin rauhallista. Jopa niin rauhallista, ettei ole ollut oikein mitään kerrottavaa blogiin. 😁 Näyttelyihin palattiin ensin Auran kanssa ja nyt myös Silmun, vaikkei sillä vielä kummoinen turkki olekaan. Aura aloitti alusta kastraattiluokassa ja Silmun kanssa on seuraavaksi kiikarissa leikkaamattomien toiseksi korkein titteli eli GIC.

Syksykin on tullut, mutta Silmun ulkoilukausi sen kun jatkuu. Toisten (kuten Tiitin) mielestä kylminä ja/tai sateisina päivinä lintuja on huomattavasti mukavampi tarkkailla ikkunasta.

"Omenoita? No hyi kettu."