lauantai 3. lokakuuta 2015

Luonto (liiankin) lähellä

Verrattuna kerrostaloon rivarielämässä on ehdottomasti parasta oma piha ja kissatarha, jotka mahdollistavat kissojen lähemmän tutustumisen luontoon ja villieläimiin. Biologina toki arvostan itsekin läheisiä luontoelämyksiä, mutta liika on liikaa... ;)

Olimme viikolla kissojen kanssa ulkona. Kesken rauhallisen ruohonsyömisen sun muun Aura ryntäsi yhtäkkiä vauhdilla tarhan nurkkaan, josta rupesi kuulumaan kummaa ääntä. No voi ei, taas joku kamikaze-hiiri tarhassa, menenpä katsomaan, saisinko pelastettua poloisen. Ennen kuin ehdin tarhaan asti, tapahtui kaksi asiaa: 1) hiiri paljastui oravaksi ja 2) orava pääsi kissoilta pakoon ja päätti pelastautua sisälle taloon...

Koska orava on väritykseltään ja muutenkin ulkomuodoltaan vähän niin kuin minikokoinen riistasomppu, näytti kieltämättä hauskalta, kun olohuoneeseen vilisti ensin minisomppu ja sen perässä viisi isompaa. Jostain syystä en juuri sillä hetkellä ehtinyt oikein tilanteen huvittavuutta arvostaa, koska tilanne oli käytännössä se, että jossain päin olohuonetta piileskeli orava, minun oli tarkoitus olla juuri lähdössä ja jotenkin ajatus oravan jättämisestä sisälle asuntoon viiden kissan kanssa ei tuntunut erityisen houkuttavalta.

Onneksi (tai "onneksi"...) kissat luonnollisesti löysivät oravan suunnilleen samassa ajassa kuin olin ehtinyt ajatella, että "voi *piip* mikä katastrofi". Huomattumaan piilopaikkansa paljastuneen orava suuntasi uuden pakomatkansa (onneksi) ulos päin. Valitettavasti oravan kannalta terassin liukuovi oli kiinni, joten se törmäsi lasioveen (BONK!) ja kurvasi kissatarhaan.

Orava yritti päästä kissatarhan verkosta läpi, mutta jäi takapuolestaan kiinni. Beisa oli kärppänä paikalla vetämässä oravaa hännästä takaisin sisälle. Minä yritän juosta ottamaan Beisan kiinni, mutta ennen kuin ehdin paikalle, orava plupsahti verkosta läpi ja juoksi vauhdilla pihapuuhuun. Ilmeisesti se selvisi säikähdyksellä, joskin isolla sellaisella. Orava istui pitkään puussa rauhoittumassa ja kissat luonnollisesti taas olivat hyvinkin tohkeissaan. Hyvää virikettä toki kissoille (ja arvokas opetus oravalle...), mutta itse olisin pärjännyt vähemmälläkin aamujännityksellä. :D

Täällä se oli.

Tuolla puussa se istuu nyt.

Tästä kohdasta se meni läpi.

Haistelu vaatii näköjään melkoista akrobatiaa. :D

10 kommenttia:

  1. Huh, ajattelin tekstin ekasta kappaleesta, että tarhaan on eksynyt käärme, mutta onneksi sentään vain orava :) Jolla oli aikamoinen tuuri matkassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käärmeitä ei (onneksi) ole näkynyt, vaarallisin lähikontaktissa ollut eläin ampiaisten lisäksi on lienee ollut terassille eksynyt varpushaukka. Siihen kissat osasivat kyllä pitää kunnioittavaa hajurakoa. Orava sen sijaan sai täyslaidallisen.

      Poista
  2. Näin llukijana arvostamme vauhdikasta aamuanne, mutta emme moista kyllä tahtoisi kokea ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hitaana hämäläisenä en valitettavasti saanut yhtään kuvaa oravajahdista, vaikka kunnon kissablogisti toki olisi ENSIN kuvannut ja sitten vasta ryhtynyt muihin toimenpiteisiin.

      Poista
  3. Se orava ei ehkä ihan heti halua tehdä tuttavuutta kissojen kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei! Ja toivottavasti se kertoo myös kaikille oravakavereilleen sellaisia terveisiä, että tätä pihaa kannattaa vältellä.

      Poista
  4. Kyllä kerrostalossakin voi olla joskus jännittävää. Meillä on pari kertaa viime päivinä tullut tuulihaukka istumaan olohuoneen ikkunan taakse. Molemmat kissat (varsinkin Pantteli) ovat ässänä hyökänneet ikkunalaudalle. Ekalla kerralla ikkuna oli kipattuna (eli yläreunasta auki) ja mietin mikä katastrofi olisi ollut, jos haukka olisi lähtenyt pakoon ylöspäin ja päässyt sisälle. Oravia tänne 18. kerrokseen ei taida eksyä, vaikka niitä tuossa alhaalla puistossa asustaa, mutta tuulihaukan lisäksi varikset voivat mahdollisesti sisään eksyä.

    Sinänsä hauskaa, että kissat yrittävät noita isompia lintuja häätää, kun Turussa asuessamme ne pelkäsivät parvekkeen yläpuolella pesineitä varpusia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah, suurkaupungissa tietenkin hätyytetään suurriistaa! :D

      Poista
  5. Melkoista rallia siellä .Vähän vanha juttu, mutta ihmisen edellinen kolli iski kiinni oravaan, joka kauhuissan juoksi talon ovesta sisään. Ihmiset koittivat saada hysteerisen oravan ulos ja siivosivat verijälkiä seinästä. Ei tiedetä selvisikö ulos päästyään hengissä pitkään, mutta ainakin pääsi juoksemaan pakoon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Meillä onneksi sentään vereltä vältyttiin. Oravat eivät taida olla ihan niitä fiksuimpia eläimiä...

      Poista