tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ulkomaan sertiä metsästämässä

Saanan kanssa olemme käyneet aika monessa näyttelyssä, täyttäähän se jo seuraavaksi 11 vuotta. Ennen Saanan siirtymistä edustustehtävistä eläkkeelle olisi vielä tarkoitus saada korkeimpaan kastraattititteliin (SP) vaadittavat sertit kasaan. Varsinainen valmistuminen on tarkoitus tähdätä kotinäyttelyyn eli Turokiin, mutta sitä varten piti ensin lähteä hakemaan vähintään yksi titteliin vaadittava ulkomaan serti.

Koska tutut Tallinnan näyttelyt eivät sopineet aikatauluihin, piti lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan, Ruotsiin. Itse olen käynyt vain Tallinnan näyttelyissä, mutta huvittavaa kyllä Saana sen sijaan on ollut Ruotsissa ennenkin, näyttelyreissulla kasvattajansa kanssa. Onneksi pääsimme tutun abysomppuporukan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin ihmetellä.

Näyttely järjestettiin Karlstadissa, jonne on Tukholmasta matkaa kolmisensataa kilometriä. Matkasimme Turusta Tukholmaan yölaivalla ja perjantai-aamuna jatkoimme satamasta matkaa melkoisen täynnä tavaraa ja kissabokseja olevalla autolla.

Yövyimme Kristinehamnissa Karaby Gårg B&B:ssä, joka on viehättävä maalaistalo lampaine ja kanoineen. Olimme perillä niin aikaisin, etteivät kaikki huoneet olleet vielä valmiina, mutta saimme onneksi jätettyä kissat bokseissa yhteen huoneeseen siksi aikaa, että kävimme syömässä. Palattuamme saimme aika pian loputkin huoneet ja kaikki kissat pääsivät pois bokseista tutkimaan paikkoja.

Joka ikkunalla oli pelargonia. <3

Ja huoneemme ikkunasta näkyi lampaita!

Saana lämmitti kuitenkin enemmän oma sänky. :D

Lauantaiaamuna suuntasimme näyttelypaikalle, jonne oli noin tunnin ajo majapaikastamme. Näyttelyyn meno oli suomalaiseen systeemiin verrattuna hieman erilaista, sillä Ruotsissa kaikilta kissoilta tarkastetaan vain rokotukset, ja eläinlääkärin tarkastukseen osoitetaan pistokokein. Sunnuntaina pääsimme Saanan kanssa eläinlääkäritarkkiin, jossa katsottiin lähinnä mikrosirun vastaavuus. Eri päivien näyttelyt olivat todella erilliset, sillä sunnuntaina ilmoittauduttiin ihan samalla tavalla kuin lauantainakin ja molemmille päiville oli oma luettelonsa. Häkkisisustukset sai onneksi jättää yöksi paikoilleen. Omia häkkejä näyttelyyn ei saanut tuoda, vaan käytössä olivat järjestävän yhdistyksen häkit. Häkkien seinät etuseinää lukuunottamatta olivat metallia, edessä oli ristikkoseinä ja -ovi.


Näyttelyssä oli myös joitakin sellaisia erikoisluokkia, joita Suomessa ei ole. Veteraaniluokan (kissat 7-10 v) lisäksi oli erikseen yli 10-vuotiaille tarkoitettu senioriluokka. Hieman harmittaa, etten tajunnut ilmoittaa Saanaa siihen, mutta toisaalta olipahan vähemmän säätöä. Lisäksi oli ainakin pentueluokka, jossa kilpailevat ryhmänä 4-7 kuukauden ikäiset pentuesisarukset, joita tulee olla vähintään kolme.

Oma ruotsinkielen taito on parhaimmillaankin keskinkertainen, mutta yllättävän hyvin silläkin pärjäsi. Suurin osa ihmisistä toki puhui myös englantia, mutta halusin jääräpäisesti ainakin yrittää ensin sanoa asiani ruotsiksi. Kissanäyttelysanastoa ei jostain syystä kouluruotsissa käyty kattavasti läpi, joten siinä oli eniten puutteita, kahvin ostelu sun muu sujui huomattavasti paremmin. Sain sentään selitettyä häkkinaapurille esimerkiksi sen, että Saana tarvitsee vielä yhden sertin kotimaasta, mutta haluan sen valmistuvan nimenomaan Suomessa, jotta Saanan kasvattajakin pääsee paikalle. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, mikä helpotti kommunikointia todella paljon.

Näyttely sujui seurueen kaikilta kissajäseniltä yli odotusten. Kaikki saivat sertinsä, kaikki valmistumista havitelleet valmistuivat ja kaikki saivat myös jotain ekstraa, VP:n tai TP:n. Saanakin siis sai sertinsä molempina päivänä ja oli sunnuntaina yllättäen tuomarin paras! Tuomari (Helene Lis) oli niin vaikuttunut Saanan iästä ja hyvästä kunnosta, että nominoi sen.

"Super duper DIVA" :D

That's me!

Sunnuntaina näyttely päättyi tuntia aiemmin kuin lauantaina, mikä oli tosi ilahduttavaa, koska edessä oli taas lähes neljän tunnin ajo Tukholmaan. Tukholmassa olimme yötä aivan sataman vieressä, jotta ehdimme aamulaivaan.

Huoneesta (14. kerros!) oli hulppeat näkymät

Kotimatka laivalla sujui hyvin rauhallisissa merkeissä.

Kaikenkaikkiaan reissu oli melko pitkä ja rankka, mutta myös hyvin antoisa ja mukava!

6 kommenttia:

  1. Onnea näyttelymenestyksestä!
    Aivan ihanan näköisiä molemmat yöpaikkanäköalat, mutta kyllä eka on parempi. :)
    Oon tota mikrosiruhommaa joskus miettinyt. Tunnistemerkintähän on näyttelyyn osallistuvilta pakollinen, mutta ainakaan Punkulta ei oo koskaan näyttelyssä tarkistettu sirua, Penalta kerran, mutta ei löytynyt, ja silti päästiin näyttelyyn. En tiedä miten järkevää se kaikilta ois tarkistaa, kun ne lukulaitteet taitaa olla melko hintavia, ja aikaahan siihen menis niiden sirujen etsimiseen. Penalla esimerkiks eläinlääkäri pitkällisen etsinnän jälkeen löysi sirun toisesta kainalosta, että hippasen on siirtynyt alkuperäiseltä paikaltaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Saanalla siru onneksi on aika lailla siellä missä pitääkin, mutta parilla muulla se on vaeltanut jonnekin kainaloon/kylkeen, enkä tietenkään koskaan muista, keneltä sitä piti mistäkin etsiä.

      Poista
  2. Kuulostaa kivalta reissulta! Ne Tallinnan reissut taitaa usein olla kovin pikaisia aamulla laivaan, näyttelyyn, hotelliin, näyttelyyn, laivaan. Vähän pidemmän reissun aikana ehtii nauttia reissuseurastakin :) Oispa näyttelykissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vaihtelun vuoksi kiva tämmöinen vähän pidemmän kaava reissu. :)

      Poista
  3. Onnittelut! Onpa kiva, että Saanan kanssa voi vielä reissata näyttelyissä. Mukavalta kuulostava reissu ja ihanan näköinen tuo maalaistalo yöpymispaikkana kissan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saana on oikein mukavaa matkaseuraa, se ei ihan pienestä stressaa. Näiden jälkeen vielä se yksi serti ja sitten se pääsee joka tapauksessa eläkkeelle. :)

      Poista