Sivut

maanantai 19. marraskuuta 2018

Oravaa mä metsästän

Silmulla on uusi kokopäivätyö: ruokintapaikan lintujen ja etenkin oravien tarkkailu. Aamulla luukun avauduttua heti tarhaan ja vasta pimeän tultua pois. Onneksi päivä on tähän aikaan vuodesta sen verran lyhyt, että välillä ehtii nukkuakin.

Kaupunkioravat ovat melkoisen rohkeita ja päästävät tarkkailijat melko lähelle. Toki kissan liikahtaessa orava sännähtää ajatusta (tai ainakin kissaa ja kameraa...) nopeammin puuhun turvaan, joten ainakaan valjaissa kissalla ei ole kummoisia mahdollisuuksia oravaa yllättää. Orava saattaa lähitarkkailusta hieman stressaantua ja kissan ylpeys suurena saalistajana saada kolhuja, mutta muuten touhusta ei koidu kummallekaan osapuolelle vaaraa. Kissalle tarkkailu on luonnollisesti hyvää virikettä.

Tuolla puussa se on.

Myös aidan päällä kipittäessään orava on jännä.

OMG! OMG!

2 kommenttia:

  1. Ohoh, onpa varmasti jännää päästä noin lähelle oravaa. Varmaan tuntuu herkullinen paistimainen tuoksukin nenässä!

    VastaaPoista
  2. Silmu eiiii, oravien syönti on kannibalismia!!

    VastaaPoista