Uusi asunto

Synnytyspesä alkoi käydä pentujen kasvaessa hieman pieneksi, Beisa ei mahtunut oikein imettämäänkään muussa kuin hankalassa kyyryasennossa. Pentujen siirtäminen pentulaatikkoon oli edelleen Beisan mielestä kuitenkin nou-nou, joten ei auttanut muu kuin lähteä metsästämään isompaa pesää.

Niin, tai miksei osteta saman tien kissaperheelle oma talo... Tällainen se uusi pesä nimittäin on:

Kyllä, aika naurettava on. Mutta kelpaa Beisalle ja nyt se mahtuu makaamaan suorana kyljellään.

Pennuista tyttö avasi ensimmäisenä silmänsä ja toinen pojistakin kurkkii jo maailmaa. Toinen poika sen sijaan pitää vielä tiukasti silmiään kiinni. Silmien aukeaminen aiheuttaa lisäongelmia valokuvaamisen suhteen. Salamaa tai lisävaloa ei uskalla käyttää, ettei vahingoita pentujen herkkiä silmiä. Suomeksi: en ole saanut juuri kuvia otettua, koska en ole valoisan aikaan kotona ja kamerassa ei meinaa silloinkaan riittää tehot.

Tässä kuitenkin yksi räpsy eiliseltä. Neitibeige siinä poseeraa:

Kuin somppu heikolla hangella

Välillä muutakin kuin pentuja. Seuraavassa kuvasarja Saanan "sankarillisesta" vaelluksesta jäätikön halki (= parin metrin matka takapihalla).

Yhhyh, enpä muistanutkaan, että piha on täynnä tätä valkoista möhnää...

Mä siis niin inhoan tätä moskaa, se haiseekin pahalta.

No jos tästä tälleen ihan varovasti hiipisi...

Nyt on kyllä pakko putsata tassut.

Oho, oliko tuo lintu?

Kiitti mulle riitti. Mistä täältä pääsee pois?

Elämää pentupesässä

Kissanpennuissa on jotain hypnotisoivaa. Niitä jaksaisi katsella tuntikausia, vaikkeivät ne tee tässä vaiheessa oikeastaan mitään. Syövät ja nukkuvat. Mutta se vain on niin ihmeellistä. Heti synnyttyään pennut ovat laihahkoja, hieman alienia muistuttavia otuksia. Parissa päivässä niistä tulee pulleamassuisia kissanalkuja, jotka venyttelevät, haukottelevat ja näkevät unta.

Katsokaa vaikka, eivätkö olekin ihmeellisiä?

Pentujen kuvaaminen pesässä on hieman haastellista, mutta lisävalo auttaa asiassa. Beisan mielestä kuvaaminen on vähän epäilyttävää, joten välillä on parasta palata pesään tarkistamaan, että kaikki pennut ovat tallella ja kunnossa.

Pentukolmikko syntynyt

Beigekolmikko tuli maailmaan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Beisa herätti minut kahden maissa tulemalla sänkyyn kiehnäämään. Siitä sitten siirryimme keittiöön neuvottelemaan synnytyspaikasta. Olin varannut Beisalle synnytykseen saman laatikon, joka on ollut Beisan äidillä Saanalla käytössä jo kolme kertaa. Laatikko on iso, mikä helpottaa synnytyksessä avustamista. Mutta mutta, eihän se tietenkään Beisalle kelvannut, vaan se suuntasi päättäväisesti olkkarissa olevaan katolliseen kissanpesään. Kompromissina siirsin pesän laatikkoon, mihin Beisa oli ihan tyytyväinen. (Minä en, koska oli tosi vaikea nähdä, mitä pesän sisällä tapahtuu, mutta minkäs teet...)

Ensimmäinen pentu syntyi 03.47 ja seuraavat kaksi aika tarkkaan tunnin välein, 04.47 ja 05.42. Kaikki painoivat syntyessää hieman päälle 90 grammaa. Ensimmäistä pentua piti hieman avustaa maailmaan, mutta kaksi seuraavaa tulivat ongelmitta ulos. Beisa rupesi reippaasti putsaamaan pentuja heti syntymän jälkeen ja tuntui muutenkin tietävän, mitä pitää tehdä.

 

Pennut 1 vrk

Pennut ovat saaneet kaikki hyvin painoa ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Alustavan arvion perusteella pesässä tuhisee kaksi poikaa ja tyttö, mutta varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni myöhemmin. ;) Beisa viihtyy ahkerasti pesässä hoitamassa pentuja. Kastraattimammat Riina ja Saana ovat käyneet varovasti kaula pitkällä kurkkimassa pentuja. Riina uskaltautui jopa ihan pesän suuaukolle asti, ennen kuin juoksi vauhdilla karkuun. Kolme pentuetta synnyttänyt Saana näytti lähinnä siltä, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, tosi epäilyttäviä vinkuvia otuksia! Ainakin Riina on hoivannut Saanan pentuja siinä vaiheessa, kun ne ovat varmuudella osoittautuneet kissoiksi, joten ehkä Saana-mummikin pehmenee pentujen kasvaessa.

Pennut 3 vrk

H-hetki lähenee

Viime yönä heräsin kummalliseen ääneen. Mennessäni paikallistamaan äänen lähdettä, löysin Beisan kiskomasta tarmokkaasti miehen housuja vaatelaatikosta ulos. En tiedä, oliko neidin tarkoituksena tyhjentää laatikko ja tehdä pesä sinne, vai kasata sopiva vaatemytty huoneen nurkkaan pesäksi, mutta päättäväiseltä se ainakin vaikutti. Vanha tuttu pesälaatikko, jossa Beisa on itse syntynytkin kolmisen vuotta sitten, on ollut keittiössä esillä jo viikon verran, mutta se ei selvästikään vastaa Beisan mielikuvaa sopivasta synnytyspaikasta. Kastraattimammat Riina ja Saana sen sijaan viihtyvät pesälaatikossa nukkumassa.

H-hetkeen on vielä vajaat 2 viikkoa. Beisa on pyöristynyt somasti, muttei ilmeisesti halua tulla kuvatuksi pulleassa olomuodossaan. Sen verran tehokkaasti neiti pakeni kameraa yrittäessäni ottaa kivaa odotuskuvaa. Tässä kuitenkin jonkunlainen otos:

Kovin isoa pentuetta tuskin on kuitenkaan tulossa, mutta selvästi siellä jotain kasvaa. :)

Pentuja tulossa (ehkä, kenties?)

Reilu viikko ennen joulua teimme pari pikavisiittiä Helsinkiin, jotta Beisa pääsi tapaamaan Simo-kollia. Simo ei ollut niin sanotusti ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta Beisalle tämä oli ihan ensimmäinen kokemus "oikeasta" kollista. Beisa on toki harjoitellut viettelytaitojaan kotona Leevin kanssa, mutta koska Leevi on ollut kastraattikuorossa jo yli kymmenen vuotta, sitä ei suoraan sanottuna hirveästi jaksa moinen liehittely kiinnostaa. (Laitoin silti lainausmerkit "oikeaan" kolliin, ettei Leevi loukkaannu. Tokihan se on muuten varsin miehinen mies. ;)

Simo oli alkuun hieman epäluuloisen näköinen, mutta valpastui heti, kun huomasi kuljetuskopasta tulevankin ulos ihanan neidon. Beisa parkkeerasi tv-tason taakse ja ilmoitti Simolle kököttävänsä siellä mieluiten yksin. Tässä kohtaa päätimme lähteä kotimatkalle ja jättää pariskunnan rauhassa tutustumaan. Sormet vain ristiin ja peukut pystyyn!

Peikeparilla synkkasikin suorastaan mainiosti: Simon kotiväeltä tuli viestiä heti seuraavana päivänä, että yöllä oli tapahtunut vaikka mitä! Siispä auton nokka taas kohti Helsinkiä ja hakemaan neiti (tai rouva kai jo siinä vaiheessa) kotiin. Tällä reissulla yritettiin saada pariskuntaa samaan kuvaan, mutta siitä ei tullut juuri mitään.

No ei taatusti katota kameraan. Etkö näe, että meillä olisi tässä vähän niin kuin muutakin puuhaa kuin poseeraaminen?

Tuonne jonnekin se meni, mä tässä vahdin tarkkana kuin porkkana.

Koska Beisa ja Simo ovat molemmat väriltään beigejä, yhdistelmästä voi syntyä vain beigejä pentuja. Eli jotakuinkin jotain tämmöisiä...

...ja vähän isompina tämmöisiä:

Erikoisnäyttely

Näyttelyvuosi huipentui osaltamme Somakissin abessinialais- ja somalikissojen erikoisnäyttelyyn, joka järjestettiin Turokin näyttelyn yhteydessä. Tämä vuosi on yhdistyksen juhlavuosi kahdellakin tapaa, sillä samana vuonna tulee täyteen sekä 50 vuotta abessinialaisten tulosta Suomeen, että 20 vuotta Somakissin perustamisesta!

Aiemmin syksyllä järjestettiin myös Abys ry:n aby-som erkkari, joten kuluneena vuonna on ollut harvinaisen paljon rotutapahtumia. Erkkarit ovat rotuharrastajalle aina erityisiä tapahtumia. (Sanoo hän peräti kolmen erkkarin kokemuksella...) Normaaliin näyttelyyn verrattuna paikalla on tietenkin paljon enemmän rodun edustajia, myös sellaisia kissoja, jotka eivät tavallisesti arvostelunäyttelyissä käy. Abysin erkkarissa pääsin ensimmäistä (mutta toivottavasti ei viimeistä) kertaa viemään Beisan värin paras -valintaan. Koskaan aikaisemmin ei ole samassa näyttelyssä ollut vähintään kolmea saman luokan (leikattu/leikkaamaton) beigeä somalia.

Somakissin erkkarissa meiltä edustivat Saana, Beisa ja sijoitustyttöni Taiga. (Taigan näyttelyreissusta voi lukea lisää Taigan emännän blogista.) Taiga osallistui varsinaisessa arvostelussa ensimmäistä kertaa aikuisten luokkaan, ja olikin komeasti värin paras. :)

Taiga erikoisnäyttelyn arvostelussa. Kuva: Heikki Siltala (catza.net)

Beisa oli erikoisnäyttelyn perusarvostelun paras beige somali! (Beigejä somppuja tosin oli vain kaksi, mutta minkäs sille mahtaa...) Palkinnoksi Beisa sai komean pokaalin, jonka täytteenä oli kaikenlaista enemmän emäntää kiinnostavaa, kuten hieno kissansilmäheijastin ja kiva karkkipaperipussukka. Beisallekin oli onneksi ruokaa ja leluja.

Beisa sai sekä lauantaina että sunnuntaina varsinaisessa arvostelussa sertin, joten sunnuntaina pääsimme poksauttamaan kuoharipullon Beisan GIC-tittelin kunniaksi! Myös Saana sai molempina päivinä sertinsä, joten Saanalle on seuraavaksi tiedossa ulkomaan reissu.