Verrattuna kerrostaloon rivarielämässä on ehdottomasti parasta oma piha ja kissatarha, jotka mahdollistavat kissojen lähemmän tutustumisen luontoon ja villieläimiin. Biologina toki arvostan itsekin läheisiä luontoelämyksiä, mutta liika on liikaa... ;)
Olimme viikolla kissojen kanssa ulkona. Kesken rauhallisen ruohonsyömisen sun muun Aura ryntäsi yhtäkkiä vauhdilla tarhan nurkkaan, josta rupesi kuulumaan kummaa ääntä. No voi ei, taas joku kamikaze-hiiri tarhassa, menenpä katsomaan, saisinko pelastettua poloisen. Ennen kuin ehdin tarhaan asti, tapahtui kaksi asiaa: 1) hiiri paljastui oravaksi ja 2) orava pääsi kissoilta pakoon ja päätti pelastautua sisälle taloon...
Koska orava on väritykseltään ja muutenkin ulkomuodoltaan vähän niin kuin minikokoinen riistasomppu, näytti kieltämättä hauskalta, kun olohuoneeseen vilisti ensin minisomppu ja sen perässä viisi isompaa. Jostain syystä en juuri sillä hetkellä ehtinyt oikein tilanteen huvittavuutta arvostaa, koska tilanne oli käytännössä se, että jossain päin olohuonetta piileskeli orava, minun oli tarkoitus olla juuri lähdössä ja jotenkin ajatus oravan jättämisestä sisälle asuntoon viiden kissan kanssa ei tuntunut erityisen houkuttavalta.
Onneksi (tai "onneksi"...) kissat luonnollisesti löysivät oravan suunnilleen samassa ajassa kuin olin ehtinyt ajatella, että "voi *piip* mikä katastrofi". Huomattumaan piilopaikkansa paljastuneen orava suuntasi uuden pakomatkansa (onneksi) ulos päin. Valitettavasti oravan kannalta terassin liukuovi oli kiinni, joten se törmäsi lasioveen (BONK!) ja kurvasi kissatarhaan.
Orava yritti päästä kissatarhan verkosta läpi, mutta jäi takapuolestaan kiinni. Beisa oli kärppänä paikalla vetämässä oravaa hännästä takaisin sisälle. Minä yritän juosta ottamaan Beisan kiinni, mutta ennen kuin ehdin paikalle, orava plupsahti verkosta läpi ja juoksi vauhdilla pihapuuhuun. Ilmeisesti se selvisi säikähdyksellä, joskin isolla sellaisella. Orava istui pitkään puussa rauhoittumassa ja kissat luonnollisesti taas olivat hyvinkin tohkeissaan. Hyvää virikettä toki kissoille (ja arvokas opetus oravalle...), mutta itse olisin pärjännyt vähemmälläkin aamujännityksellä. :D
Täällä se oli.
Tuolla puussa se istuu nyt.
Tästä kohdasta se meni läpi.
Haistelu vaatii näköjään melkoista akrobatiaa. :D
