Nukkumatteja ja kissankäpäliä

Eivätkö pennut olekin suloisia nukkuessaan? Pienenpienissä kissantassuissa on jotain tavattoman liikuttavaa.

Kissanristiäiset, osa 2

Pennuilla on nyt viralliset nimet. Koska olen ammatiltani biologi, halusin pennuille rekisterinimiksi eläinten, kasvien tai sienten tieteellisiä nimiä. A-pentueesta tuli petolintupentue. Nimien valinta oli hieman hankalaa, koska ensinnäkin piti pitää mielessä rajoitukset nimen pituuden suhteen. Toisekseen halusin nimien olevan "kivojen" eläinten nimiä. Esim. haisunäätä on kyllä sinällään kiva eläin, mutta nimi saattaa antaa kantajastaan epämiellyttävän kuvan... Kolmannekseen halusin tietää, ettei tieteellinen nimi tarkoita mitään hassua, kuten haisevaa näätää. Itse en osaa valitettevasti latinaa, mutta onneksi italialainen ystäväni auttoi asiassa.

Taigan virallinen nimi on Athene noctua eli minervanpöllö. Minerva eli Athene on roomalaisessa mytologiassa sodankäynnin, viisauden, tieteen ja taiteen jumalatar. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "Yön Athenea".

Taiga on hiljainen ja näyttää hämmästyneenä kovastikin pöllöltä, joten nimi sopii neidille hyvin. Viisaudesta ja muista hienoista jumalattareen liittyvistä ominaisuuksista ei nyt tietenkään vielä tiedä... ;) Mutta ehkä nimi on enne.

Tundran rekisterinimi puolestaan on Aquila clanga, kiljukotka. Nimi tarkoittaa kirjaimellisestkin "meluisaa kotkaa". Mietin pitkään, voiko moista nimeä antaa pienelle kissalle, mutta tieteellinen nimi on kuitenkin kauniin kuuloinen ja sopii hyvin Athene noctuan pariksi. Sitä paitsi totuuden nimessä Tundra on aika meluisa. ;) Sillä on hyvin selvät mielipiteet asioista ja se myös kertoo ne ääneen.

Vasemmalla olevassa kuvassa Tundra esimerkiksi näyttää kameralaukun hihnalle, että turha mulle ryppyillä. Kaverini oli kuvaamassa pentuja viikonloppuna, ja kuva on hänen ottamansa. Uhrina oleva kameralaukku oli aluksi pentujen mielestä kamalan pelottava, mutta pian se jo sai melkoista kyytiä.

Kevättä ilmassa

Leevi nauttii auringosta

Muutamana päivänä on ollut sen verran keväinen ja aurinkoinen ilma, että aikuiset kissat ovat pääseet kunnolla nauttimaan ulkoilusta tarhassa ja terassilla. Pentujen takia ulkoilu on ollut viime aikoina hieman hankalaa. Tarhaan johtava kissanluukku kun on keittiössä, eli samassa huoneessa kuin pennutkin. Koska pennut eivät saa saada kylmää, luukku on tilapäisesti käyttökiellossa, ja sekös kissoja harmittaa. Yleensä niillä on tapana mennä aika tiuhaan luukusta sisään ja ulos.

Beisa esittää patsasta?

 Nyt ulos ja sisään pääsee vain olohuoneen ovesta, ja ainoastaan silloin, kun joku ihminen avaa oven. Koska kissoja ramppaa jatkuvasti sisään ja ulos, ihmisiltä saattaa myös välillä unohtua joku kateista hetkeksi ulos. (Paitsi Riina. Sitä ei pysty unohtamaan mihinkään, koska se ilmoittaa erittäin suurella äänellä halustaan tulla sisään.) Sisäänpääsyn odottelu aiheuttaa luonnollisesti järkyttävää närkästystä, ja sisään tullaan sen jälkeen hyvin teatraalisesti tassuja ravistellen.

Taiga 4 vk

Pennut kasvavat melkein silmissä. Varovaiset tutkimusyritykset pesän ulkopuolelle ovat vaihtuneet pidempiin retkiin (vain ovelle asti, siinä kun on este) ja horjahteleva kävely horjahtelevaan juoksuun. Saanalla on täysi työ pitää pennut kurissa ja nuhteessa. ;) Pentujen suissa on jo pieniä, teräviä hampaita, ja kiinteää ruokaakin ollaan maisteltu.

Tundra 4 vk

Tai no, ainakin Taiga on maistellut. Tundran mielestä jauhelihamössö vaikuttaa vielä aika epäilyttävältä, ja se pysytteleekin mieluummin vielä maitolinjalla.

Kissanristiäiset

Pennuilla on nyt työnimet. Koska pentujen emon nimi on Saana, myös jälkikasvun nimet henkivät pohjoista. Saanan edelliset pentueet on nimetty niiden isien mukaan, mutta koska tämä on Saanan viimeinen pentue, nimet tulevat vaihteeksi emon mukaan. Niin, ja lisäksi mielikuvitukseni teki stopin, enkä keksinyt Valdoon liittyen mitään teemaa. ;) Edellisten pentueiden isät ovat olleet nimiltään Aku (pennut saivat nimensä Disney-hahmojen mukaan) ja Panda (pennutkin olivat eksoottisia eläimiä).

Tässä mönkii Tundra...

...ja tässä nyrpistelee Taiga.

Lisää aisteja

Pentujen silmät ovat nyt auenneet. Sinisen silmät aukesivat ensin ja riistan heti perässä päivää myöhemmin. Aukinaiset silmät tekevät ihmeitä pentujen ulkonäölle. Ne näyttävät heti merkittävästi enemmän kissoilta. Ja merkittävästi söpömmiltä, luonnollisesti. ;)

Pennut kasvavat

Viikko on lyhyt aika, mutta siinäkin voi jo tapahtua suuria asioita. Kuten esimerkiksi, että kissanpentu tuplaa painonsa, oppii kehräämään ja venyttelemään, rupeaa raottelemaan silmiään... Käsittämätöntä, miten paljon voikaan kuluttaa aikaa tuijottamalla otuksia, jotka eivät tee oikeastaan mitään. Siinä on vain jotain niin äärimmäisen hellyyttävää, kun pienenpieni kissa venyttää itseään kuin iso kissa ikään tai yrittää putsata käpäläänsä.

"Pois alta, minä menen tästä!"

Riistalla pennulla oli alkuhankaluuksia syömisen kanssa, mutta sekin syö nyt jo reippaasti ja on kasvanut kovasti. Toki se on edelleen pienempi kuin alusta asti kunnolla syönyt siskonsa, mutta asenne korvaa puuttuvan massan... Riistan silmät ovat jo sen verran raollaan, että pentujen kuvaamiseen tulee pian tauko. Pentulaatikossa ja koko huoneessa on sen verran hämärää, että ilman salamaa ei ole toivoakaan saada minkäänlaisia kuvia.

Pennut syntyivät!

Pennut syntyivät viimeinkin eilen! Olimme jo perjantaista asti olleet varmoja, että tänään ne syntyvät, ihan varmasti tänään... Saanalla ei vain ollut mikään kiire. Saanan kasvattaja oli lupautunut synnytysavuksi. Jos pennut olisivat syntyneet viikonloppuna, hän olisi päässyt ongelmitta milloin vain. Maanantaina hän pääsisi tulemaan vasta iltapäivällä. Saana oli maanantaiaamuna aika levoton ja yritti hoitaa edellisestä pentueestaan kotiin jäänyttä Beisaa. Beisa on kohta kaksivuotias, eli Iso Kissa, eikä näin ollen todellakaan arvostanut emonsa hoitoyrityksiä! Aamupäivä menikin jännätessä, että ehtiikö apukätilö töistä paikalle vai ei. Saana odotti kuitenkin hyvin kiltisti siihen, että synnytysavustaja ehti paikalle.

Synnytys sujui hyvin ja maailmaan tupsahti noin tunnin välein kaksi pientä somalilasta, riista (ensimmäisenä) ja sininen (toisena). Kummankin syntymäpainot olivat yli 100 grammaa. Odottelimme jonkun aikaa mahdollista kolmatta, mutta Saanan rauhoituttua imettämään näytti vahvasti siltä, ettei mahassa ollut sen enempää pentuja. Alustava sukupuoliarvio on kaksi tyttöä.

Eipä sitä taas meinannutkaan muistaa, miten pieniä upouudet kissanalut ovat! Ja miten huvittavasti niiden pienet korvat heiluvat imemisen tahdissa.

Riina on nähnyt pentuja ennenkin, mutta ei sekään tainnut muistaa, millaisia ne tarkkaan ottaen ovat. Se kävi kuono pitkällä kurkkimassa pentuja ja yritti peittää niitä! Haisivat siis ilmeisesti pahalta. ;) Beisan mielestä pennut ovat taatusti kamalinta, mitä se on ikinä nähnyt. Niitä voi katsoa korkeintaan metrin päästä ja jos ne inahtavatkaan, pitää pötkiä vauhdilla karkuun! ;)